Juuri luin aamun HS:stä jutun Pitkää elinikää – Tutkimuksissa on paljastunut ratkaisevia elintapoja, joiden avulla keski-ikäinen voisi pidentää elämäänsä jopa 20 vuodella. Jutun kirvoittamana aamun ajatukset aiheesta.
Ihmisillä on jo varmasti ennestäänkin suht hyvin tiedossa, että elinikää pidentävät riittävä liikkuminen ja nukkuminen, terveellisen ruokavalion noudattaminen, sosiaalinen osallistuminen sekä stressin ja päihteiden välttäminen.
Sekin tiedetään, että riskitekijöitä ovat koholla olevat verenpaine, verensokeri, huono LDL-kolesteroli, painoindeksi ja stressihormonit.
Keskityn nyt normaaliin BMI:hin. Koholla oleva painoindeksi nousee erittäin usein terveyden riskitekijänä esille. Kehotuksena meille annetaan pudottaa painoa niin, että BMI on alle 25. Väheksymättä yhtään tätä tietoa, pakko nostaa esille omaa kokemusta.
Itselleni normaali BMI oli lapsena ja nuorena realistista. Aikuisiällä olen kamppaillut vuosikausia pyrkiäkseni ja pysyäkseni tuossa tavoitteessa. Välillä siihen päästen ja sitten taas ei.
Tämä kamppailu ei lisännyt kokonaishyvinvointiani eikä varmasti stressihormonin pitoisuuksien hyvää tasapainoakaan. Näin ollen en usko sen lisänneen terveyttänikään.
Omalla kohdalla olen päätynyt vuosien asian työstämisen jälkeen siihen, että eniten hyvinvointiani ja terveyttäni lisää vaakalukeman seurannan vähentäminen/välttäminen ja ”biologiseen hyvinvointipainoon” tähtääminen. Tällä tarkoitan sellaista lukemaa, johon paino suht luontaisesti asettuu ilman, että joutuu äärettömän paljon ponnistelemaan ja pyhittämään elämäänsä painonhallinnalle. Toki kuitenkin pyrkien hyvinvointia ja terveyttä lisäävään ruokailuun ja liikuntaan, omien voimavarojen mukaan.
Tämä ei ole helppoa maailmassa, jossa meille tuputetaan ainoaksi mittariksi BMI:tä, syötetään mediasta ja somesta kauneusihanteita jne. Tämä vaatii vahvaa itsensä ja omien tarpeidensa kuuntelua.
Yksi keino itselleni on kirjoittaminen. Sen vuoksi blogin äärellä tänä(kin) aamuna. Oman terveyteni ja hyvinvointini lisäämiseksi. Hyvien elintapojen lisäämiseksi.
Yksi ajatus artikkelista “BMI:n orja? Ei kiitos”