Hyvinvointia ja kirjoja

Marraskuu lähenee loppuaan. Aika koostaa tämän kuukauden hyvinvointiin ja muihinkin blogin teemoihin liittyviä kuulumisia.

Alkaessani kirjoittaa tätä blogia kesällä, oli tavoitteenani hyvinvoinnin parantuminen. Ilokseni voin kertoa, että näin on monella tapaa käynytkin. Ferritiiniarvot ovat nousussa (lisärautaa syön vieläkin) ja jäätävä väsymys on helpottanut. Olkapään tilanne on parantunut huomattavasti. Kuntoutuminen on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Saan jo nostettua käden ylös ilman valtavaa kipua, huomattavasti paremmin ja korkeammalle, kuin mitä se kesällä ja alkusyksystä onnistui. Kärsivällisesti olen salilla tehnyt fysioterapeutin ohjein liikkeitä pienillä painoilla, vaikka pää haluaisi lisätä rautaa paljon enemmän.

Marraskuuhun on sisältynyt kävelylenkkejä koirien kanssa ja salilla käyntiä. Yksi hyvinvointia lisäävä tekijä itselläni on itsemyötätunto omaa kehoa kohtaan. Sisältäen sekä armollisuutta omia ”keski-ikäisen (esi)vaihdevuosioireisen naisen” muotoja kohtaan, että hyvää tekeviä rajoja. Ostan esimerkiksi äärettömän harvoin itselleni mitään herkkuja (karkkeja, jäätelöitä tms) kotiin. Herkuttelen kyllä maltillisesti esimerkiksi kahvilassa ja juhlissa, vaikkapa kakkupalalla kahvin kera. Eli mitään ehdottomuuksia en harrasta. Ja rehellisesti sanottuna, tällä systeemillä ei ole ollut mitään herkkujen mielitekoja, marraskuun pimeydestä huolimatta.

Lämmin suositus muuten ihan kaikille kirjasta Paino mielessä – oivalluksia syömisen psykologiasta, kirjoittanut Taija Wilenius. Kirjassa nostetaan upeasti esille painostigmaa sekä syömisen ja painon säätelyn monimutkaisuutta, joka linkittyy niin geneettisiin tekijöihin, elinympäristöön kuin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Kirjassa lähestytään monipuolisesti eri teemoja, aina ruokaympäristöstä ruokasuhdeperintöön ja tunnesyömisestä ruokariippuvuuteen ja moodityöskentelyyn.

Marraskuutani on värittänyt oman kirjan ideoiminen ja kirjoittaminen. Paljon olen lisäksi lukenut, ja Jyväskylän kirjamessuilla kävin myös lisäinspiraatiota keräämässä. Messuilta mukaan tarttui kirja Kynä – kaikki tärkeä kirjoittamisesta, Mirjami Haimelin ja Satu Rämö. Imen nyt itseeni kaikenlaista mahdollista tietoa ja inspiraatiota kirjojen kirjoittamisesta.

Ajatella, kohta on jo joulukuu! Ihanaa. Tänä viikonloppuna aion laittaa joulukoristeita esille kotiimme.

Ps. Kuvakollaasissa tunnelmia kirjamessuilta sekä uusi palmuni (olen viherkasviharrastaja) ja koiramme Daisy. Meille kaikille tekisi hyvää ottaa mallia Daisystä. Välillä vaan möllötellä paikallemme, elää hetkessä ja katsella ikkunasta ulos vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa maisemaa.

Hyvinvointitavoitteet syksyyn

Reilu kuukausi tämän blogin kirjoittamista takana. Koen kirjoittamisen auttaneen omien ajatusten koostamisessa ja hyvinvointia tukevien tavoitteiden työstämisessä. Mukaan on mahtunut myös kiitollisuuden aiheita, kuten kesäloman parhaita paloja. Kiitollisuuden aiheita elämässäni onkin paljon enemmän kuin työstämistä vaativia haasteita, mutta keskitytään tällä kertaa haasteisiin ja syksyn tavoitteisiin niiden osalta.

Kulunut vuosi on ollut hankala fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Tällä hetkellä työn alla ja hoidossa ovat mm. (monelle ikäiselleni tutut) matala ferritiiniarvo, esivaihdevuosioireet, olkapään kiertäjäkalvosimen tulehdus ja painonhallinta. Näistä erityisesti viimeisimmäksi mainittuun koen kirjoittamisen tuovan apua.

Ja sitten ne tavoitteet syksylle hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Itsemyötätuntoinen painonhallinta (tavoitteena itselle realistinen hyvinvointipaino, ei terveydenhuollon määrittelemä BMI):

Ruoka- ja liikuntasuunnitelma (joka toki joustaa tilanteen niin vaatiessa)

Säännöllinen ateriarytmi, riittävästi tavallista perusruokaa ateria-ajoilla, ei napostelua näiden ulkopuolella

Esimerkki ruokapäiväkirjasta
-Aamupala: 2 x kauraleipä lisukkeilla, hedelmää, proteiininlähde, musta kahvi.️
-Lounas: Lämmin ruoka, salaattia/kasviksia, vettä.
️-Välipala: kourallinen pähkinöitä tai proteiinirahka, musta kahvi.
-Päivällinen: Lämmin ruoka, salaattia/kasviksia, vettä.
-Iltapala: Maustamatonta jogurttia, johon sekaan hedelmää/marjoja/pähkinää.
Juomana vettä, vichyä jne.

Juhla- ja erityistilanteissa (kuten matkoilla, kylässä) kohtuudella herkkuja. Esimerkiksi synttäreillä kakkua, kahvilassa käydessä pulla jne.

Säännöllinen liikunta:

-Päivittäin koirien kanssa kävelylenkkejä
-Useamman kerran viikossa jotain liikuntaa, kuten pyöräilyä (kesällä ulkona, talvella spinningissä), salilla käyntiä tai kahvakuulatreeniä (olkapään tilanteen sallimissa rajoissa)

Apukeinoina ja tukemassa:

-Kirjoittaminen blogissa ja somessa (Instagramissa myös videoita)
-Itsemyötätunnon, realismin ja hyväksynnän työstäminen
-Voimavaroja vievien sekä väsymystä ja kipuja aiheuttavien tekijöiden hoitaminen. Väsymyksen helpottaminen, kipujen väheneminen ja voimavarojen lisääntyminen tukevat myös painonhallinnassa.

Olkapään kiertäjäkalvosimen tulehduksen ja oireyhtymän hoito:

Kortisonipiikki pistetty tällä viikolla. Seuraavaksi käynnistyy fysioterapia ja omat kotihoidot. Tämä tulee vaatimaan varmasti aikaa ja kärsivällisyyttä.

”Jos ei 50-vuotiaana satu mihinkään, niin ei ole elossa”

Okei, no mittarissa on ”vasta” 48 vuotta, mutta silti tuo otsikon lausahdus on kuluneiden kuukausien aikana noussut mieleeni. Kuulin sen joskus nuorempana eräältä ikääntyvältä tutultani.

Itselläni on jo useamman kuukauden ajan ollut olkapääkipuja. Odottelin, että kivut menisivät ajan kanssa ohi kotikonstein ja kipulääkkeiden voimin, mutta koska näin ei käynyt, niin varasin lopulta ajan yksityiselle ortopedille. Sain pitkittyneen tilanteen vuoksi lähetteen magneettikuvaukseen, ja sitä odotellessa diagnoosina on ainakin toistaiseksi kiertäjäkalvosinoireyhtymä.

Alkaa jo tuntua, etten edes muista miltä tuntuu, kun on terve olkapää. Kivut vaikuttavat niin nukkumiseen kuin erilaisiin arkiaskareisiin. Käden nostaminen tiettyyn suuntaan ja ylös aiheuttaa voimakkaan kipukohtauksen. Vaikutuksia on myös esim. treenaamiseen, sali- ja kahvakuulatreenit ovat nyt jäissä. Kaikki tämä syö naista.

Nyt odotan kovasti, että pääsen tutkimuksiin ja hoitolinjat alkavat selvitä. Tai no, kuvaustapahtumaa itsessään en kovin riemulla odota, mutta tuloksia ja sitä, että kivut saadaan hallintaan, ja pääsen taas jossain kohtaa normiarkeen.

Iästä ja fyysisestä kunnosta vielä pari sanaa.. Olen viime aikoina lueskellut vanhaa Askeleita-blogiani ja pakko todeta, että fyysisen kunnon osalta on meinannut iskeä kateus vanhaa 10 vuoden takaista minääni kohtaan. Muistan miltä tuolloin tuntui, kuinka hienosti treenit CrossFitissä ja lenkillä luistivat, ja kuinka paino oli alhaisempi kuin nyt. Ollapa vielä yhtä hyvässä iskussa!

No, toisaalta uskon kuitenkin, että nämä tällä hetkellä vaivaavat ”krempat” tulevat vielä kuntoon ja paremmat päivät ovat edessä päin. Halu voida fyysisesti paremmin on kova, ja olen valmis tekemään haastavan vuoden jälkeen töitä paremman voinnin eteen. Ehkäpä 50 onkin uusi 30.