Mietteitä herkkujen syömisestä

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Pari ajatusta vuoden alkuun herkkujen syömisestä.

Pääasiassa vältän kokonaan suklaan ja karkkien syömistä arjessani ja kotona (näin ei siis ole aina ollut, mutta pidempään jo). Joulu oli taas hyvä osoitus siitä, että miksi tämä on omalla kohdallani hyvä ratkaisu. Joulun osalta tein nimittäin tietoisen valinnan, että ostan suklaata kotiin myös itselleni, ja joululahjaksikin tuli perheellemme suklaata ”rasiakaupalla”.

Ei, en kokenut retkahtavani eikä minulle tullut morkkista suklaasta, mutta fyysisen olon se teki huonoksi. Hetkellinen nautinto muuttui pian ikäväksi ällötykseksi. Toisaalta oli kuitenkin olo, ettei saa rauhaa, ennen kuin rasiat on tyhjennetty. Outo kombo. Samoin käy, jos minulla on itselleni irtokarkkeja kotona kaapissa jemmassa.

Vuosien kokemuksella olen siis todennut, että itselleni helpompaa on olla kokonaan ilman. Kun tietää, ettei osta kotiin itselleen suklaata ja karkkeja, eikä niitä arjessa syö, niin niitä ei edes mieti.

Tämä siis oma kokemukseni, tämähän vaihtelee ihmisten välillä.

Täysin herkutonta elämää en tokikaan elä. Tykkään esimerkiksi käydä kahviloissa, ja välillä otan siellä jonkin leivoksen tai pullan, enkä koe tämän suhteen ongelmaa. Itselleni ei tule sen jälkeen oloa, että pitäisi lähteä kauppaan ostamaan pullasatsi kotiin.

Tärkeää on kuunnella herkkujen osalta itseään. Mikä juuri minulle on toimiva ja hyvinvointiani parhaiten palveleva tapa? Me kaikki tarvitsemme säännöllistä, riittävää, monipuolista ja joustavaa syömistä. Tarvitsemme ravintoaineita ja energiaa. Herkkujen osalta monet kokevat parhaaksi yksilöllisen suhtautumisen ja toimintatavat.

Vuoden 2025 ylä- ja alamäkiä

Vuosi 2025 lähenee loppuaan. Aika koostaa kuluneen vuoden päällimmäisenä mieleen nousevia juttuja. Kuten elämään kuuluu, niin myös tähän vuoteen, mahtui iloja ja suruja.

Alkuvuotta, kevättä ja kesää väritti erinäiset oireet, aina voimakkaasta väsymyksestä närästykseen, aamuyön valvomisiin ja olkapääkipuihin. Todettiin niin alhaista ferritiiniarvoa kuin olkapään kiertäjäkalvosimen oireyhtymää ja tulehdusta. Unohtamatta (esi)vaihdevuosioireita. Vuoden loppua kohti vointi alkoi koheta, muun muassa lisäraudan, estrogeenisuihkeiden, fysioterapeutin ohjeiden ja saliohjelman muuttamisen myötä. Myös tämän blogin perustamisen yksi motivaattori oli oman hyvinvoinnin tukeminen kirjoittamisen kautta.

Matkoista ja lomista nousee päällimmäisenä mieleen asuntoautoreissu Pohjois-Norjaan perheen kanssa. Tämä oli jo kolmas asuntoautoreissumme samoille suunnille, jossa upeat vuori- ja vuonomaisemat eivät pettäneet tälläkään kertaa. Pääkohteemme olivat tänä kesänä Hammerfest ja kuvassa näkyvä Pykeija.

Vuoteen sisältyi iloa ja ihania perhe- ja sukujuhlia, kuten juhannusjuhlat (kuva juhannukselta), ristiäiset, synttäreitä ja jouluaaton vietto 11 ihmisen ja kahden koiran voimin. Lisäksi myös useat hautajaiset ja surua, muun muassa rakkaan mummoni poismenoon liittyen.

Vapaa-aikaan on mahtunut monenlaista, kuten luontoretkeä, musiikkikeikkaa, liikuntaa ja kirjamessua. Vuoden loppupuolella sain inspiraation oman kirjan kirjoittamisesta, ja laitoin kirjoitustyön alkuun. Tästä ja monesta muusta jutusta onkin hyvä jatkaa ensi vuoden puolella. Ehkäpä seuraavassa postauksessa lisää ensi vuoden suunnitelmista, tavoitteista ja haaveista.

Työvuosi 2025

Tämän vuoden työt riippuvuuksien parissa paketissa ja joululoma edessä. Monenlaista mielenkiintoista on työvuoteen mahtunut.

Ensimmäisenä tulee mieleen ohjaustyö ja kaikki ihanat Versot-hankkeen ryhmäläiset. On ollut hienoa kulkea rinnallanne tänäkin vuonna.

Toisena kaikki upeat tapahtumat, luennoimiset ja oma osallistumiseni Mindfulness riippuvuuksien hoidossa -koulutukseen.

Muutamia tapahtumia mainitakseni:

-️ Päihdepäivät, jossa järjestimme seminaarin liittyen sote-ammattilaisten päihdeongelmiin sekä pidimme ständiä.
– Päihdesairaanhoitajien koulutuspäivä sekä AA:n Kevätpäivät, joissa myös kävin luennoimassa sote-ammattilaisten päihdeongelmista.
– Monet ÄHKY:n koulutukset sote-alan ammattilaisille ja eri yhdistyksille.

Kolmantena, mutta ei vähäisimpänä, Toimiva ry:n työkaverit, joiden kanssa jaettu rautaista ammattitaitoa, mutta myös hauskaa huumoria (kuvan ”olikos se linkki missä?” kuuluu tähän sarjaan, hieman olen joskus häröillyt digi-juttujen kanssa).
Ja kaikki yhteistyökumppanit, joiden kanssa olen tänä vuonna saanut yhteistyötä tehdä.

Lämmin kiitos kaikille!

Hyvinvointia ja kirjoja

Marraskuu lähenee loppuaan. Aika koostaa tämän kuukauden hyvinvointiin ja muihinkin blogin teemoihin liittyviä kuulumisia.

Alkaessani kirjoittaa tätä blogia kesällä, oli tavoitteenani hyvinvoinnin parantuminen. Ilokseni voin kertoa, että näin on monella tapaa käynytkin. Ferritiiniarvot ovat nousussa (lisärautaa syön vieläkin) ja jäätävä väsymys on helpottanut. Olkapään tilanne on parantunut huomattavasti. Kuntoutuminen on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Saan jo nostettua käden ylös ilman valtavaa kipua, huomattavasti paremmin ja korkeammalle, kuin mitä se kesällä ja alkusyksystä onnistui. Kärsivällisesti olen salilla tehnyt fysioterapeutin ohjein liikkeitä pienillä painoilla, vaikka pää haluaisi lisätä rautaa paljon enemmän.

Marraskuuhun on sisältynyt kävelylenkkejä koirien kanssa ja salilla käyntiä. Yksi hyvinvointia lisäävä tekijä itselläni on itsemyötätunto omaa kehoa kohtaan. Sisältäen sekä armollisuutta omia ”keski-ikäisen (esi)vaihdevuosioireisen naisen” muotoja kohtaan, että hyvää tekeviä rajoja. Ostan esimerkiksi äärettömän harvoin itselleni mitään herkkuja (karkkeja, jäätelöitä tms) kotiin. Herkuttelen kyllä maltillisesti esimerkiksi kahvilassa ja juhlissa, vaikkapa kakkupalalla kahvin kera. Eli mitään ehdottomuuksia en harrasta. Ja rehellisesti sanottuna, tällä systeemillä ei ole ollut mitään herkkujen mielitekoja, marraskuun pimeydestä huolimatta.

Lämmin suositus muuten ihan kaikille kirjasta Paino mielessä – oivalluksia syömisen psykologiasta, kirjoittanut Taija Wilenius. Kirjassa nostetaan upeasti esille painostigmaa sekä syömisen ja painon säätelyn monimutkaisuutta, joka linkittyy niin geneettisiin tekijöihin, elinympäristöön kuin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Kirjassa lähestytään monipuolisesti eri teemoja, aina ruokaympäristöstä ruokasuhdeperintöön ja tunnesyömisestä ruokariippuvuuteen ja moodityöskentelyyn.

Marraskuutani on värittänyt oman kirjan ideoiminen ja kirjoittaminen. Paljon olen lisäksi lukenut, ja Jyväskylän kirjamessuilla kävin myös lisäinspiraatiota keräämässä. Messuilta mukaan tarttui kirja Kynä – kaikki tärkeä kirjoittamisesta, Mirjami Haimelin ja Satu Rämö. Imen nyt itseeni kaikenlaista mahdollista tietoa ja inspiraatiota kirjojen kirjoittamisesta.

Ajatella, kohta on jo joulukuu! Ihanaa. Tänä viikonloppuna aion laittaa joulukoristeita esille kotiimme.

Ps. Kuvakollaasissa tunnelmia kirjamessuilta sekä uusi palmuni (olen viherkasviharrastaja) ja koiramme Daisy. Meille kaikille tekisi hyvää ottaa mallia Daisystä. Välillä vaan möllötellä paikallemme, elää hetkessä ja katsella ikkunasta ulos vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa maisemaa.

Alkoholismin ensioireet ja puheeksiotto

Ehkäisevän päihdetyön viikon kunniaksi nostin viime viikolla Instagram-tililläni @bjorkqvistsuvi esille alkoholiongelmien puheeksiottoa ja varhaista tunnistamista, omien nuoruusmuistojen kera.

Olen kuvassa 18-vuotiaana (eli 30 vuotta sitten, joka selittää kuvan laatua). Hoidin arkena opiskelut ym kunnialla, mutta opiskelijabileisiin ja viikonloppuihin sisältyi humalahakuista juomista. Runsaasta alkoholin käytöstä seurasi erilaisia haittoja.

OMIA KOKEMUKSIANI NUORUUDEN PUHEEKSIOTOISTA JA VARHAISESTA TUNNISTAMISESTA:

Nuoruudestani muistan onnistuneita ja epäonnistuneita tunnistamisia. Kun menin humalassa jalan loukattuani lääkärille, alkoholista ei puhuttu mitään. Tässä olisi ollut hyvä hetki alkoholinkäytöstä keskustelulle.

Toisen kerran, mennessäni rytmihäiriötuntemusten vuoksi (eri) lääkärille, hän puolestaan tunnisti syyn alkoholista johtuvaksi ja kehotti lopettamaan ”tässä on tyttö kuule alkoholismin ensioireet”. Avun ja tuen piiriin ohjaus jäi kuitenkin puuttumaan kokonaan ja homma jäi siihen. Tunnistamisesta plussaa, mutta jatkoihin olisi pitänyt panostaa. (Onneksi sain myöhemmin raitistua vertaistuen avulla).

Sote-palveluissa erilaiset oireet onkin tärkeä tunnistamisen keino! Kuten vaikkapa tapaturmat ja rytmihäiriöt.

Valtaosalla alkoholiongelma ei näy ulospäin, vaan sote-alan ammattilaisten pitää osata muilla keinoilla tunnistaa ja puheeksiottaa asia. Näitä ovat muun muassa avoimet kysymykset, keskustelu ja Audit-testi.

Bloggaa siitä, mihin koet inspiraatiota

Huomaan, että intohimoni on kallistunut nyt kirjaprojektiin. Olen lukenut kirjoja ja kuunnellut podcasteja, jotka liittyvät kirjojen kirjoittamiseen ja kirjojen kustantamiseen, ja lukenut kirjoja, joiden aihealueet liittyvät alkoholiongelmiin ja riippuvuuksiin.

Päivät menevät töissä, joten aikaa näille on pitänyt keksiä luonnollisesti muista ajankohdista. Olen kirjoittanut pienen pätkän kirjaani eteenpäin aamukahvin yhteydessä lähes joka aamu, kuunnellut podcasteja koiria ulkoiluttaessani, ja lukenut sekä työstänyt aihetta eteenpäin viikonloppuisin.

Tottakai koko muukin elämä pyörii ennallaan, joten tekeminen ei lopu kesken.

On kuitenkin selvää, että kenenkään aika ei riitä kaikkeen. Niinpä tämän blogin kirjoitustahti on hidastunut ja aihealueet siirtyneet ravitsemuksesta, liikunnasta, itsemyötätuntoisesta painonhallinnasta enemmänkin kirjoittamiseen, alkoholiin ja riippuvuuksiin.

Vuosien kokemuksella bloggaamisesta on todettava, että tämä on ainoa tie, jota mielestäni pystyy kulkemaan. Kirjoittaa blogiin siitä, mihin kokee sillä hetkellä inspiraatiota ja paloa. Ja tämän hetken tilanne on itselläni edellä kuvattu.

”Yritä sitkeästi tehdä sitä mitä todella haluat. En usko, että rakkaus ja inspiraatio voivat viedä sinua harhaan.”
-Ella Fitzgerald-

Katse syksyssä, ja vähän jo ensi vuodessakin

Nopeasti on syksy edennyt lokakuun loppuun. Syys- ja lokakuuhun on mahtunut niin iloja kuin suruja, kuten elämään kuuluu.

Töiden osalta syksy on sisältänyt muun muassa Versot-ryhmien ohjausta päihdeongelmista kärsiville sote-alan ammattilaisille, ÄHKY:n luentoja hallitsemattomasta syömisestä ja ruokariippuvuudesta, tapahtumissa edustamista, yhteistyötapaamisia, tiimipäiviä ja kouluttautumista. Ja kaikkea mitä hanketyöhön kuuluu.

Ensi vuoden työkuviot ovat suurelta osin vielä auki. Uusia rahoitushakemuksia on laitettu ja niitä on suunnitteilla, mutta mitään varmaa ei ole vielä mistään. Muutamakin ihminen on sanonut ”oot sellainen, että kyllä sinä aina jotain keksit”. Täytyy muistaa tämä, jos rahoitushakemukset eivät tuota tulosta. Tuu-tikki Muumeista on sanonut: ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” Mennään tällä.

Vapaa-ajan puolella aion osallistua kirjan kirjoittamiskurssille. Ollapa paljon rahaa, niin voisi tehdä osa-aikatyötä ensi vuoden, ja työstää omaa ihka ensimmäistä kirjaa intensiivisemmin eteenpäin. Toki sitä voi töiden ohellakin tehdä, onhan tässä monia opiskeluitakin vuosien varrella töiden rinnalla opiskeltu, mutta mitä enemmän vapaa-aikaa olisi, niin sen nopeammin kirjaprojektikin etenisi. Pitäisiköhän alkaa lottoamaan?

Kirjaprojektia ja monia näkökulmia

Alettuani kirjoittamaan kirjaa alkoholiriippuvuudesta ja toipumisesta, niin omakohtaisten kokemusten, läheisen roolin kuin koulutuksen ja ammatillisen näkökulman osalta, niin ei voi kuin sanoa, että huh! Millaisen ajatusprosessin se onkaan käynnistänyt!

Viimeisten vuosikymmenten aikana aihetta on todella tullut käsiteltyä ja tarkasteltua hurjan monesta eri näkökulmasta. Kyllähän tämä kaikki on vielä kirjankansien sisään joskus saatava.

Syksyn liikunnat

Syksyn liikunnat, miten on mennyt noin niin kuin omasta mielestä? Kirjoitin elokuussa omista syksyn hyvinvointitavoistani täällä. Miltä näyttää liikunnan osalta näin lokakuun puolen välin jälkeen?

Tuolloin asetin tavoitteekseni:
– Päivittäin koirien kanssa kävelylenkkejä
– Useamman kerran viikossa jotain liikuntaa, kuten pyöräilyä (kesällä ulkona, talvella spinningissä), salilla käyntiä tai kahvakuulatreeniä (olkapään tilanteen sallimissa rajoissa)

Koirien kanssa on tullut päivittäin tehtyä kävelylenkkejä. Tämä ei tokikaan ole omaa erinomaisuuttani ;). Lenkille lähdetään, satoi tai paistoi, halusin tai en. Esimerkiksi eilen todellakin halusin. Oli upea ilma. Rakastan syksyistä luontoa ja aurinko paistoi. Postauksen kuvat on eilisen päivän ulkoilulta koirien kanssa.

Salilla olen myös säännöllisesti käynyt. Pääasiassa kaksi kertaa viikossa. Jollain viikolla jäi yhteen kertaan, kun olin kolmen päivän työreissussa, mutta pääasiassa hyvin on mennyt. Viimeisin saliohjelma löytyy täältä.

Ainoastaan spinning odottaa vielä toteutumistaan, mutta muutoin on ihan jees mennyt. Itsemyötätuntoisesti taputan itseäni olalle ja annan kouluarvosanan 7½-8. Kumpi Sinusta on osuvampi?

Syysloma ja mietteitä kirjoittamisesta

Äkkiä on syyslomaviikko edennyt. Leffoja on tullut katsottua sekä elokuvissa että kotona, ulkoiltua koirien kanssa, käytyä salilla ja kahviloissa, tehtyä kotihommia ja luettua kirjoja.

Myös ensimmäisen ihka oman kirjan kirjoittaminen käynnistyi tällä viikolla! Uskomatonta. Vaikka kirjoittamisesta pidänkin kovasti, ja esimerkiksi erilaisia blogeja olen kirjoittanut jo vuosikausia, niin silti tämä uusi avaus hieman yllätti itsenikin. Tai ehkä nimenomaan itseni. Lähipiiri on jo tainnut tottua, että saatan keksiä uusia juttuja ja sitten mennään ;).

Yksi tällä viikolla lukemani kirja on ollut Sinä kirjoitat kirjan. Päällimmäisenä jäi mieleeni ajatus, että kyllä se tosiaan voisi olla mahdollista, että minäkin voin kirjoittaa kirjan! Minulla on idea, innostusta, motivaatiota, sisältöä ja sanottavaa. Oma aiheeni on alkoholiriippuvuus ja siitä toipuminen. Niin omakohtaisten kokemusten, läheisen roolissa olemisen kuin koulutuksen ja työkokemuksen näkökulmasta. Olen tarkastellut viimeisen 40 vuoden aikana aihealuetta monesta roolista. Kirjoitettavaa siis löytyy.

Toki aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Nämä ovat ne omat haasteeni. On liikaa kaikkea mitä haluaisin tehdä. Haluaisin kirjoittaa myös tätä blogia suht aktiivisesti. Aika näyttää, että miten usein se tulee onnistumaan. Aion nyt oikeasti kirjoittaa tuon kirjan.