Syysloma käyntiin ja haaveilua kirjan kirjoittamisesta

Syyslomani käynnistyi mieleisillä tekemisillä: salilla, saunomisella, sarjoilla ja kahvilassa käynnillä. Sekä lukemisella ja oman kirjan kirjoittamisesta haaveilulla.

Kirjan kirjoittaminen on joskus aiemminkin saattanut vilahtaa mielessäni, mutta nyt sain todellisen inspiraation alkaessani lukemaan psykologi Taija Wileniuksen Paino mielessä -kirjaa. Jo heti kirjan alkupuolella olen innostunut sen laaja-alaisesta lähestymistavasta ja ymmärryksestä syömiseen ja syömisen psykologiaan. Työskentelen osan työaikaani hallitsemattoman syömisen ja ruokariippuvuuden parissa, ja tämä on upea kirja lukea siitäkin näkökulmasta. Unohtamatta omakohtaisia kokemuksiani liikasyömisen ja dieettien vuorotteluista.

Edellä kuvaamani lisäksi kirja innoitti ajattelemaan, että voisinko itsekin kirjoittaa kirjan? Omana aiheenani olisi alkoholiriippuvuus ja siitä toipuminen. Sisältäen omakohtaisen tarinani aiheeseen liittyen.

Rakastan innostumista, ideointia, suunnittelua, tavoitteita ja kirjoittamista. Minulla on motivaatio, idea, sanottavaa ja sisältöä. Vielä kun kaivelen jostain kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä pitkäkestoiselle kirjaprojektille (itselleni se haastavin osuus tässä), niin eikös se alkaisi olla kirjan kirjoittamista vaille valmista? 😉

Liikunta riippuvuudesta toipumisen tukena

Kun nuorena löysin oman henkisen pohjani alkoholin kanssa, ja lähdin raittiuteen johtavalle tielle 21 vuotta sitten, oli liikunta yksi toipumistani tukeva elementti.

Kun ennen olin korkannut perjantai-iltana pullon työviikon päätteeksi, niin nyt lähdinkin itsepuolustustreeneihin hallille.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen harrastanut monenlaisia liikuntamuotoja. Aina salilla käynnistä Crossfitiin, spinningiin, ratsastukseen, shorinji kempoon ja jalkapalloon. Olen saanut liikuntaharrastuksista iloa ja virtaa elämään, ja tämä on omalta osaltaan tukenut myös raitista elämäntapaa. Toki myös fyysistä hyvinvointia ja terveyttä.

Jalkapallo on elämäni suurin liikuntarakkaus. Lapsuudessa jalkapallo oli itselleni se kaikkein mieleisin liikuntamuoto, vaikka monenlaista eri liikuntaa ehdinkin harrastaa. Aikuisiällä tein paluun jalkapallon pariin aikuisten jalkapallokoulussa ja pidin siitä valtavasti. Valitettavasti aikuisjalkapalloilu päättyi kuitenkin lopulta jalan loukkaantumiseen enkä voi enää sitä harrastaa. Tämä oli katkera paikka.

Tänä päivänä jalkapalloilut keskittyvät TV:n ääreen. Oma suosikkijoukkueeni on Real Madrid, paras jalkapallomaa Ranska ja suosikkipelaajani Mbappé.

Myös ammatillisesti aihealue kiinnostaa. Olisi mahtavaa tehdä joskus työtä, jossa voisi yhdistää liikuntaa ja toipumista. Olenkin työkavereille sanonut, että jalkapallon ja riippuvuudesta toipumisen yhdistäminen olisi yksi hankeidea, jota olisi mahtavaa lähteä joskus edistämään. Siinä yhdistyisi kaksi omaa sydäntäni lähellä olevaa aihealuetta.

Ps. Postauksen kuvat ovat aikuisten jalkapallokoulun ajoilta.

Uusi treeniohjelma

Kävin viime viikolla fysioterapeutilla ja sain uuden treeniohjelman yläkropan osalta. Oikean puoleista olkapäätä kuntoutetaan edelleen liittyen kiertäjäkalvosimen oireyhtymään / tulehdukseen.

Kuntoutus on tähän mennessä edennyt hitaasti, mutta varmasti. Fysioterapeutin mukaan kuntoutuminen on mennyt vaivalle tyypilliseen tapaan. Nyt siis vain luotetaan prosessiin. Jo ensimmäisellä tapaamisella keskusteltiin, että puhutaan useamman kuukauden kuntoutuksesta, ennen kuin ollaan ihan normaalissa tilanteessa.

Hienoa siis kuitenkin, että kipu on jo laimenemaan päin ja kipukohtauksia tulee alkua harvemmin.

Muut treenit jatkuu tuttuun tapaan, mutta yläkropan osalta tehtiin muutoksia. Tässä tämän hetkinen uusittu treeniohjelmani:

Yläkroppa

Soutu taljassa
Pystypunnerrus käsipainoilla selinmakuulla
”Ranskalainen punnerrus” selinmakuulla lattialla
Olkapään kierto käsipainolla

Muu kroppa tuttuun tapaan

Jalkaprässi
Polven ojennus laitteessa
Polven koukistus laitteessa
Pohjeprässi
Ojennus selkäpenkissä
Vatsalaite

(Kuva otettu jo aiemmin)

Kokemuksia toipumisesta

Oma riippuvuustyön osaamiseni koostuu kombosta: koulutus, työkokemus & omakohtaiset kokemukset.

Tässä pohdinnat kokemuksellisesta näkökulmasta, kun keskustelimme viikolla addiktioihin liittyen dopamiinista, aivojen palkitsemisjärjestelmästä ja kontrollin ja harkinnan järjestelmästä, toipumisesta jne.

Kerroin, että edelleen, vaikka olen ollut raittiina jo noin 20 vuotta, saattaa joskus esimerkiksi somekuva huurteisesta oluesta tai drinkkilasista ulkomailla rantabaarissa herättää ajatuksen, että ”ai että, varmaan ihanaa vapautua ihan kaikesta ja nauttia vain hetkestä”.

Pitkästä raittiudesta ja toipumisesta on kuitenkin hyötyä, saman tien perään tulee ajatus, ”ai kamala mitä kaikkea siitä oikeasti seuraisikaan, kun itse alkaisin ottamaan drinksuja etelän reissussa!”. Mielikuva hyytyy, ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaakaan. Alkoholi ei sovi itselleni.

Eroa nuoruuteen on myös siinä, että tänä päivänä osaan paljon paremmin nauttia hetkestä, rentoutua, heittäytyä mukaan huumoriin, sosiaaliseen pelleilyyn, kisailuihin ja yhteyteen muiden kanssa selvinpäin. Nuoruudessa alkoholi auttoi tässä asiassa, se vapautti. Yksi nauttimani asia oli juuri vapautuminen ja humalassa huonon huumorin heitto muiden kanssa.

Tällä viikolla vietimme Toimiva ry:n tiimipäiviä. Niihin sisältyi työasioiden lisäksi virkistäytymistä ja hupia. Oli hauskaa, selvinpäin.

Toipuminen on mahdollista. 

Kuinka päästä irti tiukoista dieeteistä ja kuureista?

Miksi tiukoista laihdutuskuureista on hyödyllistä pyrkiä eroon? Miksi sitä kannattaa kärsivällisesti harjoitella?

Alkuun todettakoon, että eihän se helppoa ole yhteiskunnassa, jossa edelleen monet ihannoivat laihuutta ainoana oikeana ihmiskehona, media ja some pursuaa dieettiohjeita, ennen ja jälkeen kuvia, filtteröityjä kuvia nuorista ja kauniista ihmisistä, ja jossa terveydenhuolto antaa meille numeraalisen BMI:n mittariksi siitä, millaisia meidän pitäisi olla.

Toiseksi todettakoon, että onneksi maailma on myös muuttumassa omasta nuoruudestani! Tänä päivänä puhutaan onneksi myös itsemyötätunnosta, myönteisestä suhtautumisesta omaan kehoon, ja monet uskaltavat astua näkyvästi esiin juuri sellaisina kuin ovat. Hyvinvoinnin ja terveyden mittareiksi on nostettu paljon muitakin kohteita kuin vaakalukema, ja on ammattilaisia, jotka nostavat näitä teemoja esille.

Niin miksi niistä tiukoista dieeteistä sitten kannattaa harjoitella eroon? Tiukat laihdutuskuurit altistavat pitkässä juoksussa hallitsemattomalle syömiselle, syömisen haasteille, syömishäiriöille ja painon jojoilulle. Tiukoilla laihdutuskuureilla tärkeiden ravintoaineiden riittävä saanti on vaarassa.

Osan kohdalla ne myös kaventavat elämää, ja huomio voi alkaa keskittyä vaakalukeman ympärille, muun elämän kustannuksella. Sanonta ”hyvä renki, mutta huono isäntä” voi alkaa realisoitua jälkimmäiseen. Vaakalukemasta voi muodostua omaa ihmisarvoa määrittelevä tekijä, joka vaikuttaa myös mielen hyvinvointiin.

Miten sitten tukea harjoittelua tiukoista dieeteistä eroon pyrkimiseksi? Esimerkiksi lukemalla ja perehtymällä aiheeseen, ja seuraamalla vaikkapa somessa sellaisia tilejä, jotka eivät herätä halua ryhtyä tiukoille dieeteille, vaan keskittyvät mielen ja kehon hyvinvointiin. Itse seuraan Instagramissa esimerkiksi psykologi Taija Wileniusta. Löytyy myös vaikkapa tilejä muodista ja treeni- ja saliharjoittelusta kaiken kokoisille, ilman laihuuden ihannointia ja pyrkimystä pakottaa omaa kehoa sellaiseksi mihin se ei taivu.

Ylipäätään kannattaa pohtia, että millaiset asiat ja tekijät itseä triggeröivät ja mitkä puolestaan tukevat kohti tasapainoista ruokasuhdetta sekä aitoa kehon ja mielen hyvinvointia. Myös taustalla vaikuttavien tekijöiden ja juurisyiden pohdinta kannattaa, mutta mennään siihen joku toinen kerta.

Ilman merkitystä ei ole motivaatiota

Monta suosikkisarjaani pyörii tällä hetkellä TV:ssä. Yksi niistä on Erikoisjoukot. Sarjan kouluttaja Janne Lehtonen on nostanut esille merkityksellisyyttä oman suorituksen takana. Hän on todennut, että ilman merkitystä ei ole motivaatiota tehdä yhtään mitään. Insta-tilillään hän kirjoitti, että ”pyrin kaikkeen tekemiseen aina löytämään merkityksellisyyden, miksi teen jotain asiaa?”

Sopii mielestäni myös elämäntapamuutosten tekemiseen, riippuvuudesta toipumiseen jne. Omien arvojen pohtiminen, mikä on minulle tärkeää ja merkityksellistä?

Myös meillä Toimiva ry:n Versot-hankkeen ja ÄHKY-toiminnan ryhmissä käsitellään omia arvoja. Yksi viikkoteemoistamme on arvotyöskentely. Tärkeä aihealue. Arvotyöskentely viikkoteemaa seuraa teema motivaatio ja sitoutuminen.

Syyskuun 3 pointtia

Onpas ollut vauhdikas syyskuu! Erityisesti töiden osalta. On ollut ryhmiä, luentoja, koulutuksia, rahoitushakemuksia, työreissuja jne.

Toki väleissä olen ehtinyt myös viettää aikaa läheisten kanssa, ulkoilla koirien kanssa, saunoa, uida, käydä salilla, katsoa sarjoja yms.

Monenlaista olen ehtinyt tässä kuussa pohtia, joista tähän 3 ajatusta:

Etätyö on itselleni tärkeää ja sillä on paljon käytännön hyötyjä. Kuitenkin tässä kuussa olen pohtinut paljon livetapaamisten merkityksellisyyttä. Esimerkiksi koulutusryhmän kanssa vietetyt livepäivät Mindfulness riippuvuuksien hoidossa -koulutuksessa sekä Toimiva ry:n ja A-klinikkasäätiön kanssa vietetty livepäivä Tampereella antoivat itselleni tosi paljon. Yhteys ihmisiin on tärkeää.

Mindfulness riippuvuuksien hoidossa -koulutus antoi paljon ajatuksia omaan työhön, mutta erityisesti se oli itselleni tärkeä pysähtymisen paikka.

Omaa ajan käyttöäni olen pohtinut. Mihin haluan aikaani käyttää? Toki on paljon asioita, joihin en hirveästi pysty vaikuttamaan, mutta niitä mihin pystyn. Yksi asia mihin haluan vaikuttaa on somen käyttö. Jatkossakin haluan jakaa esim Instagramissa kokemuksia/ajatuksia päihdeongelmista ja riippuvuuksista, seurannassa on ammatillisesti kiinnostavia tilejä, sekä positiivista mieltä tuovien tuttujen tilejä, mutta turha skrollailu ja ne jutut, jotka eivät tue henkistä ja fyysistä hyvinvointia, jääköön vähemmälle.

Milloin ferritiini on matala?

Sain kysymyksen, että millainen ferritiiniarvo on matala?

Terveyskirjaston mukaan ehdotonta ferritiinipitoisuuden arvoa, joka aina sulkee pois raudanpuutteen, on vaikea asettaa. Kirjallisuudessa ferritiinin raja-arvoa 30 µg/l on käytetty raudanpuutteen osoittajana aikuisilla. Raudanpuute voi johtaa anemiaan, jonka yhteydessä arvot ovat useimmiten < 15 µg/l. Lääkäri arvioi mahdollisessa raudanpuutteessa myös oireita, muita laboratorioarvoja sekä altistavia tekijöitä.

Yliopiston apteekin mukaan matala ferritiiniarvo (<15–30 µg/l) viittaa tyypillisesti raudanpuutteeseen, mikä voi johtaa raudanpuuteanemiaan, jos tila jää hoitamatta. Anemia diagnosoidaan mittaamalla hemoglobiini, mutta matala ferritiini voi olla ensimmäinen merkki raudanpuutteesta, ennen kuin anemia kehittyy. Alhaisen ferritiinin oireita ovat mm. väsymys ja uupumus, hengenahdistus, kalpeus, päänsärky, huimaus tai pyörtyminen sekä matala ferritiini ilman anemiaa, tila jossa on anemian kaltaisia oireita.

Itselläni todettiin keväällä matala ferritiiniarvo, ollen tuolloin 25. Oireena olivat muun muassa väsymys ja uupumus. Kirjoitin aiheesta täällä. Rautakuuri on mennyt nyt useamman kuukauden ja on ollut aivan ihanaa, kun väsymys on helpottanut.

Mitä tilalle, kun alkoholi jää?

Viime aikoina olen ollut monessakin eri yhteydessä mukana keskusteluissa, joissa korostetaan iloa tuovien asioiden saamista elämään addiktioiden tilalle. Tässä omia kokemuksiani ja ajatuksiani aiheesta. Olen elänyt raittiina noin 20 vuotta.

Alkoholin tai jonkun muun addiktion kohteen jäätyä tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä uusien elämäntapojen opetteluun sekä iloa tuovien asioiden etsimiseen.

Kun toipumisesta ja raittiudesta alkaa saada kiinni, niin ne juuri itselle iloa tuovat asiatkin alkavat sieltä hiljalleen löytyä. Tietenkään raittiinakaan elämä ei ole jatkuvaa hyvää fiilistä, välillä voi ahdistaa, mieli olla maassa jne, mutta alkaa tulla myös niitä hyviä päiviä ja iloa tuovia asioita elämään.

Olen raittiina ollessa saanut iloa esimerkiksi monista harrastuksista ja tekemisestä. Harrastanut aina Shorinji Kemposta gerbiilikasvatukseen ja CrossFitista jalkapalloon ja bloggailuun (olen kirjoittanut blogeja Tehy-lehdessä ja Indiedaysissä) jne.

Viimeisen parin vuoden aikana iloa ja inspiraatiota ovat tuoneet päihde- ja riippuvuustyöhön ja vaikuttamiseen liittyvän intohimon lisäksi esimerkiksi asuntoautoilu Pohjois-Norjassa sekä musiikki ja keikat.

Alkoholin sijaan rentoudun esimerkiksi saunomalla, katsomalla sarjoja, käymällä kahviloissa sekä kesäisin pyöräilemällä Jyväskylän järvimaisemissa.

Tärkeää on löytää juuri ne itselle mieleiset jutut.

Jojoilusta syömisen tasapainoon

Taustaltani löytyy kokemusta liikasyömisen ja tiukkojen dieettien vuorottelusta. Entä mistä olen saanut kaikkein eniten apua ja tukea näihin haasteisiin vuosien aikana? 

Syömisen haasteista eteenpäin pääseminen on sisältynyt erilaisia vaiheita ja kokeiluja, aina vertaistukiryhmistä blogikirjoittamiseen ja eniten haasteita aiheuttaneiden herkkujen välttämiseen. Esimerkiksi yhteen aikaan vältin täysin karkkeja ja snack-tuotteita. Sittemmin suhtautuminen on aaltoillut ja muuttunut. Edelleenkin joidenkin herkkujen kanssa ”saa olla tarkempana”, en esimerkiksi yleensä osta itselleni kotiin karkkeja ja sipsejä. Kuitenkin syön niitä toisinaan vaikkapa juhlissa ja lomamatkoilla.

Tasapainoiseen syömiseen pääsemissä eniten apua ovat tuoneet mustavalkoajattelusta luopuminen, omaan ihannevartaloon pyrkimisen lopettaminen ja sen hyväksyminen, että ”ihan ok” on riittävän hyvä. 

Syömisen haasteet eroavat siinä mielessä alkoholiongelmasta, että alkoholin on voinut jättää kokonaan pois. Syömisen suhteen tasapainon hakeminen on ollut pidempikestoisempi pohdinnan ja tutkimisen paikka, eikä sen suhteen voi noudattaa mustavalkoista ”joko tai” -tietä. 

Tasapainon etsiminen sisältää myös armollisuuden ja hyväksynnän näkökulman. Toisinaan ruokailut menevät suunnitellusti ja toisinaan ei.

Tämän hetkisen ajatukseni ja ymmärrykseni mukaan tasapainoisemmassa syömisessä itseäni auttavat parhaiten seuraavat keinot:

– Tiukkojen dieettien lopettaminen. Tavallista perusruokaa säännöllisesti ateria-ajoilla kaloreita miettimättä.

– Oman kehon hyväksymisen harjoitteleminen. En yritä väkisin työntää ”pyöreää palikkaa kolmion muotoisesta reiästä läpi” eli ei yritä saada omasta kehosta jotain sellaista, mihin se ei luonnollisesti taivu. Oleellista on myös BMI:n orjuudesta luopuminen, kirjoitin aiheesta täällä.

–  Itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan on tärkeää. 

– Tarvitsen lempeitä rajoja ja sen pohtimista, millainen syöminen on omalle hyvinvoinnille hyväksi. Esimerkiksi olla ostamatta kotiin karkkeja.

– Liikunnan osalta tärkeää on ollut löytää lajeja, joista saan terveyttä, hyvinvointia ja virtaa elämään. Ei pohtia liikuntaa kaloreiden kulutuksen näkökulmasta.

Oleellisinta on siis ollut tasapainon löytäminen. Sopivasti armollisuutta ja sopivasti rajoja.