Oma riippuvuustyön osaamiseni koostuu kombosta: koulutus, työkokemus & omakohtaiset kokemukset.
Tässä pohdinnat kokemuksellisesta näkökulmasta, kun keskustelimme viikolla addiktioihin liittyen dopamiinista, aivojen palkitsemisjärjestelmästä ja kontrollin ja harkinnan järjestelmästä, toipumisesta jne.
Kerroin, että edelleen, vaikka olen ollut raittiina jo noin 20 vuotta, saattaa joskus esimerkiksi somekuva huurteisesta oluesta tai drinkkilasista ulkomailla rantabaarissa herättää ajatuksen, että ”ai että, varmaan ihanaa vapautua ihan kaikesta ja nauttia vain hetkestä”.
Pitkästä raittiudesta ja toipumisesta on kuitenkin hyötyä, saman tien perään tulee ajatus, ”ai kamala mitä kaikkea siitä oikeasti seuraisikaan, kun itse alkaisin ottamaan drinksuja etelän reissussa!”. Mielikuva hyytyy, ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaakaan. Alkoholi ei sovi itselleni.
Eroa nuoruuteen on myös siinä, että tänä päivänä osaan paljon paremmin nauttia hetkestä, rentoutua, heittäytyä mukaan huumoriin, sosiaaliseen pelleilyyn, kisailuihin ja yhteyteen muiden kanssa selvinpäin. Nuoruudessa alkoholi auttoi tässä asiassa, se vapautti. Yksi nauttimani asia oli juuri vapautuminen ja humalassa huonon huumorin heitto muiden kanssa.
Tällä viikolla vietimme Toimiva ry:n tiimipäiviä. Niihin sisältyi työasioiden lisäksi virkistäytymistä ja hupia. Oli hauskaa, selvinpäin.
Toipuminen on mahdollista.