Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Pari ajatusta vuoden alkuun herkkujen syömisestä.
Pääasiassa vältän kokonaan suklaan ja karkkien syömistä arjessani ja kotona (näin ei siis ole aina ollut, mutta pidempään jo). Joulu oli taas hyvä osoitus siitä, että miksi tämä on omalla kohdallani hyvä ratkaisu. Joulun osalta tein nimittäin tietoisen valinnan, että ostan suklaata kotiin myös itselleni, ja joululahjaksikin tuli perheellemme suklaata ”rasiakaupalla”.
Ei, en kokenut retkahtavani eikä minulle tullut morkkista suklaasta, mutta fyysisen olon se teki huonoksi. Hetkellinen nautinto muuttui pian ikäväksi ällötykseksi. Toisaalta oli kuitenkin olo, ettei saa rauhaa, ennen kuin rasiat on tyhjennetty. Outo kombo. Samoin käy, jos minulla on itselleni irtokarkkeja kotona kaapissa jemmassa.
Vuosien kokemuksella olen siis todennut, että itselleni helpompaa on olla kokonaan ilman. Kun tietää, ettei osta kotiin itselleen suklaata ja karkkeja, eikä niitä arjessa syö, niin niitä ei edes mieti.
Tämä siis oma kokemukseni, tämähän vaihtelee ihmisten välillä.
Täysin herkutonta elämää en tokikaan elä. Tykkään esimerkiksi käydä kahviloissa, ja välillä otan siellä jonkin leivoksen tai pullan, enkä koe tämän suhteen ongelmaa. Itselleni ei tule sen jälkeen oloa, että pitäisi lähteä kauppaan ostamaan pullasatsi kotiin.
Tärkeää on kuunnella herkkujen osalta itseään. Mikä juuri minulle on toimiva ja hyvinvointiani parhaiten palveleva tapa? Me kaikki tarvitsemme säännöllistä, riittävää, monipuolista ja joustavaa syömistä. Tarvitsemme ravintoaineita ja energiaa. Herkkujen osalta monet kokevat parhaaksi yksilöllisen suhtautumisen ja toimintatavat.
