Nuoruudestani löytyy vuosia kestänyt tiukkojen dieettien ja painonnousujen vuorottelu. Kokeiltua tuli niin Painonvartijat, ENE-dieetit kuin 1000 kcal itsenikkaroidut kuurit. Taipaleellani kohti itsemyötätuntoista painonhallintaa keskeistä onkin ollut tiukkojen dieettien lopettaminen.
Muistan kyllä ne ”laihdutuskiksit”, joita dieeteistä hetkellisesti painon laskiessa sai. Tunne oli addiktoiva. Muistan kuitenkin myös ne haitat, joita kuureista seurasi. Jossain vaiheessa mieli ja keho eivät vaan enää jaksaneet, ja tuli iskettyä hanskat tiskiin.
Omalla kohdallani oli tärkeää luopua vaakalukeman jatkuvasta seuraamisesta. Näinhän sitä sanotaan, että vaaka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Itselläni homma meinasi kääntyä jälkimmäisen puolelle.
Oleellista on myös ollut oman kehon hyväksymisen harjoittelu sellaisena kuin se on. Oman kehon arvostamisen harjoittelu. Edelleen tulee huonojakin päiviä, mutta ymmärrän jo näiden teemojen tärkeyden huonompinakin päivinä.
Mielessä on myös erään tuttavani sanonta: ”Yrittää työntää kolmion mallista palikkaa läpi pyöreästä reiästä”. En halua enää tehdä sitä keholleni.