Jojoilusta syömisen tasapainoon

Taustaltani löytyy kokemusta liikasyömisen ja tiukkojen dieettien vuorottelusta. Entä mistä olen saanut kaikkein eniten apua ja tukea näihin haasteisiin vuosien aikana? 

Syömisen haasteista eteenpäin pääseminen on sisältynyt erilaisia vaiheita ja kokeiluja, aina vertaistukiryhmistä blogikirjoittamiseen ja eniten haasteita aiheuttaneiden herkkujen välttämiseen. Esimerkiksi yhteen aikaan vältin täysin karkkeja ja snack-tuotteita. Sittemmin suhtautuminen on aaltoillut ja muuttunut. Edelleenkin joidenkin herkkujen kanssa ”saa olla tarkempana”, en esimerkiksi yleensä osta itselleni kotiin karkkeja ja sipsejä. Kuitenkin syön niitä toisinaan vaikkapa juhlissa ja lomamatkoilla.

Tasapainoiseen syömiseen pääsemissä eniten apua ovat tuoneet mustavalkoajattelusta luopuminen, omaan ihannevartaloon pyrkimisen lopettaminen ja sen hyväksyminen, että ”ihan ok” on riittävän hyvä. 

Syömisen haasteet eroavat siinä mielessä alkoholiongelmasta, että alkoholin on voinut jättää kokonaan pois. Syömisen suhteen tasapainon hakeminen on ollut pidempikestoisempi pohdinnan ja tutkimisen paikka, eikä sen suhteen voi noudattaa mustavalkoista ”joko tai” -tietä. 

Tasapainon etsiminen sisältää myös armollisuuden ja hyväksynnän näkökulman. Toisinaan ruokailut menevät suunnitellusti ja toisinaan ei.

Tämän hetkisen ajatukseni ja ymmärrykseni mukaan tasapainoisemmassa syömisessä itseäni auttavat parhaiten seuraavat keinot:

– Tiukkojen dieettien lopettaminen. Tavallista perusruokaa säännöllisesti ateria-ajoilla kaloreita miettimättä.

– Oman kehon hyväksymisen harjoitteleminen. En yritä väkisin työntää ”pyöreää palikkaa kolmion muotoisesta reiästä läpi” eli ei yritä saada omasta kehosta jotain sellaista, mihin se ei luonnollisesti taivu. Oleellista on myös BMI:n orjuudesta luopuminen, kirjoitin aiheesta täällä.

–  Itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan on tärkeää. 

– Tarvitsen lempeitä rajoja ja sen pohtimista, millainen syöminen on omalle hyvinvoinnille hyväksi. Esimerkiksi olla ostamatta kotiin karkkeja.

– Liikunnan osalta tärkeää on ollut löytää lajeja, joista saan terveyttä, hyvinvointia ja virtaa elämään. Ei pohtia liikuntaa kaloreiden kulutuksen näkökulmasta.

Oleellisinta on siis ollut tasapainon löytäminen. Sopivasti armollisuutta ja sopivasti rajoja.

Addiktoidutko herkästi mielihyvää ja helpotusta tuoviin aineisiin ja toimintaan?

Riippuvuudet siirtyvät herkästi kohteesta toiseen ja/tai niitä voi olla useita yhtä aikaa.

Esimerkiksi alkoholiriippuvuus voi vaihtua ruokariippuvuuteen. Työssäni ÄHKY-toiminnassa olen törmännyt monta kertaa siihen, että aiemmin päihderiippuvuudesta kärsinyt tunnistaa raitistuttuaan riippuvuuden kohteen siirtyneen päihteistä ruokaan ja syömiseen, esimerkiksi herkkujen ahmintaan.

Miksi moniriippuvuutta esiintyy?

  • Ydinongelma on muu kuin addiktoiva aine tai toiminta.
  • Taustalla on samat juurisyyt ja tarpeet, riippuvuuden kohteesta huolimatta. Taustalta löytyy usein esimerkiksi lapsuuden haitallisia kokemuksia ja traumoja. Addition kohteesta haetaan/saadaan mielihyvää ja helpotusta hankalien tunteiden turruttamiseen ja pakenemiseen.
  • Kokonaisvaltainen riippuvuudesta toipuminen edellyttää taustatekijöiden ja tarpeiden tunnistamista sekä niihin vastaamista. 
  • Kokonaisvaltainen toipuminen sisältää esimerkiksi tunteiden tunnistamista, kohtaamista, hyväksymistä, sietämistä. Uusien tunnesäätelytaitojen harjoittelemista.

Lääkäri ja addiktioasiantuntija Gabor Maté on todennut riippuvuuksista seuraavaa: ”Mikä tahansa käyttäytymismalli, joka antaa hetkellisen mielihyvän tai helpotuksen tunteen, mutta jolla on pitkällä aikavälillä negatiivisia seurauksia omaan tai muiden elämään. Toimintaa ei pystytä lopettamaan negatiivisista seurauksista huolimatta.”

Eroon napostelusta

Top 10 vinkit hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavasta ja ylimääräisestä herkkujen/ruoan napostelusta eroon pääsemiseksi. Mitkä tekijät itseäni ovat vuosien saatossa auttaneet?

1. Tilanteen toteaminen, myöntäminen ja hyväksyminen. Minulla on tällainen haaste.
2. Muutoshalukkuus. En ole tyytyväinen nykytilanteeseen ja olen valmis tekemään muutoksia sen eteen.
3. Valinnan tekeminen. Haluan enemmän terveyttä ja hyvää oloa kuin herkkujen/ruokien ylimääräistä napostelua. Ymmärrän, että kaikkea ei voi saada.
4. Omien arvojen pohtiminen. Mikä on itselleni tärkeää ja merkityksellistä? Miten säännöllisessä ateriarytmissä pysyminen tukee itselleni merkityksellisiä asioita?
5. Toimintasuunnitelman ja tavoitteiden pohtiminen. Toimenpiteet, joita tarvitsen onnistuakseni.
6. Säännöllinen ateriarytmi ja riittävä monipuolinen perusruoan syöminen ateria-ajoilla. Nälkäisenä naposteluun on ihan liian helppo ryhtyä.
7. Ei kovia dieettejä, joista seuraa hallitsematon napostelu.
8. Etukäteen laadittu ruokasuunnitelma, joka joustaa tilanteen niin vaatiessa (esimerkiksi matkoilla ja juhlissa). Ateriarytmi, joka ruokailuissa arkipäivinä toteutuu.
9. Bloggaus. Kirjoittaminen selkiyttää omia ajatuksia ja tuo lisäpotkua.
10. Hyväksyminen ja itselleen armollisena oleminen. Ruokailu ei ole mustavalkoinen ”joko tai” juttu, välillä syömiset menevät toisin kuin on suunnitellut ja elämä jatkuu. Kokonaisuus ratkaisee.

Onko sinulla jotain vinkkejä, joita haluaisit listaan lisätä? Millaiset asiat sinua ovat auttaneet?