Jojoilusta syömisen tasapainoon

Taustaltani löytyy kokemusta liikasyömisen ja tiukkojen dieettien vuorottelusta. Entä mistä olen saanut kaikkein eniten apua ja tukea näihin haasteisiin vuosien aikana? 

Syömisen haasteista eteenpäin pääseminen on sisältynyt erilaisia vaiheita ja kokeiluja, aina vertaistukiryhmistä blogikirjoittamiseen ja eniten haasteita aiheuttaneiden herkkujen välttämiseen. Esimerkiksi yhteen aikaan vältin täysin karkkeja ja snack-tuotteita. Sittemmin suhtautuminen on aaltoillut ja muuttunut. Edelleenkin joidenkin herkkujen kanssa ”saa olla tarkempana”, en esimerkiksi yleensä osta itselleni kotiin karkkeja ja sipsejä. Kuitenkin syön niitä toisinaan vaikkapa juhlissa ja lomamatkoilla.

Tasapainoiseen syömiseen pääsemissä eniten apua ovat tuoneet mustavalkoajattelusta luopuminen, omaan ihannevartaloon pyrkimisen lopettaminen ja sen hyväksyminen, että ”ihan ok” on riittävän hyvä. 

Syömisen haasteet eroavat siinä mielessä alkoholiongelmasta, että alkoholin on voinut jättää kokonaan pois. Syömisen suhteen tasapainon hakeminen on ollut pidempikestoisempi pohdinnan ja tutkimisen paikka, eikä sen suhteen voi noudattaa mustavalkoista ”joko tai” -tietä. 

Tasapainon etsiminen sisältää myös armollisuuden ja hyväksynnän näkökulman. Toisinaan ruokailut menevät suunnitellusti ja toisinaan ei.

Tämän hetkisen ajatukseni ja ymmärrykseni mukaan tasapainoisemmassa syömisessä itseäni auttavat parhaiten seuraavat keinot:

– Tiukkojen dieettien lopettaminen. Tavallista perusruokaa säännöllisesti ateria-ajoilla kaloreita miettimättä.

– Oman kehon hyväksymisen harjoitteleminen. En yritä väkisin työntää ”pyöreää palikkaa kolmion muotoisesta reiästä läpi” eli ei yritä saada omasta kehosta jotain sellaista, mihin se ei luonnollisesti taivu. Oleellista on myös BMI:n orjuudesta luopuminen, kirjoitin aiheesta täällä.

–  Itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan on tärkeää. 

– Tarvitsen lempeitä rajoja ja sen pohtimista, millainen syöminen on omalle hyvinvoinnille hyväksi. Esimerkiksi olla ostamatta kotiin karkkeja.

– Liikunnan osalta tärkeää on ollut löytää lajeja, joista saan terveyttä, hyvinvointia ja virtaa elämään. Ei pohtia liikuntaa kaloreiden kulutuksen näkökulmasta.

Oleellisinta on siis ollut tasapainon löytäminen. Sopivasti armollisuutta ja sopivasti rajoja.

Irti tiukoista dieeteistä

Nuoruudestani löytyy vuosia kestänyt tiukkojen dieettien ja painonnousujen vuorottelu. Kokeiltua tuli niin Painonvartijat, ENE-dieetit kuin 1000 kcal itsenikkaroidut kuurit. Taipaleellani kohti itsemyötätuntoista painonhallintaa keskeistä onkin ollut tiukkojen dieettien lopettaminen.

Muistan kyllä ne ”laihdutuskiksit”, joita dieeteistä hetkellisesti painon laskiessa sai. Tunne oli addiktoiva. Muistan kuitenkin myös ne haitat, joita kuureista seurasi. Jossain vaiheessa mieli ja keho eivät vaan enää jaksaneet, ja tuli iskettyä hanskat tiskiin.

Omalla kohdallani oli tärkeää luopua vaakalukeman jatkuvasta seuraamisesta. Näinhän sitä sanotaan, että vaaka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Itselläni homma meinasi kääntyä jälkimmäisen puolelle.

Oleellista on myös ollut oman kehon hyväksymisen harjoittelu sellaisena kuin se on. Oman kehon arvostamisen harjoittelu. Edelleen tulee huonojakin päiviä, mutta ymmärrän jo näiden teemojen tärkeyden huonompinakin päivinä.

Mielessä on myös erään tuttavani sanonta: ”Yrittää työntää kolmion mallista palikkaa läpi pyöreästä reiästä”. En halua enää tehdä sitä keholleni.