Kategoria: Addiktiot

Mietteitä herkkujen syömisestä

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Pari ajatusta vuoden alkuun herkkujen syömisestä.

Pääasiassa vältän kokonaan suklaan ja karkkien syömistä arjessani ja kotona (näin ei siis ole aina ollut, mutta pidempään jo). Joulu oli taas hyvä osoitus siitä, että miksi tämä on omalla kohdallani hyvä ratkaisu. Joulun osalta tein nimittäin tietoisen valinnan, että ostan suklaata kotiin myös itselleni, ja joululahjaksikin tuli perheellemme suklaata ”rasiakaupalla”.

Ei, en kokenut retkahtavani eikä minulle tullut morkkista suklaasta, mutta fyysisen olon se teki huonoksi. Hetkellinen nautinto muuttui pian ikäväksi ällötykseksi. Toisaalta oli kuitenkin olo, ettei saa rauhaa, ennen kuin rasiat on tyhjennetty. Outo kombo. Samoin käy, jos minulla on itselleni irtokarkkeja kotona kaapissa jemmassa.

Vuosien kokemuksella olen siis todennut, että itselleni helpompaa on olla kokonaan ilman. Kun tietää, ettei osta kotiin itselleen suklaata ja karkkeja, eikä niitä arjessa syö, niin niitä ei edes mieti.

Tämä siis oma kokemukseni, tämähän vaihtelee ihmisten välillä.

Täysin herkutonta elämää en tokikaan elä. Tykkään esimerkiksi käydä kahviloissa, ja välillä otan siellä jonkin leivoksen tai pullan, enkä koe tämän suhteen ongelmaa. Itselleni ei tule sen jälkeen oloa, että pitäisi lähteä kauppaan ostamaan pullasatsi kotiin.

Tärkeää on kuunnella herkkujen osalta itseään. Mikä juuri minulle on toimiva ja hyvinvointiani parhaiten palveleva tapa? Me kaikki tarvitsemme säännöllistä, riittävää, monipuolista ja joustavaa syömistä. Tarvitsemme ravintoaineita ja energiaa. Herkkujen osalta monet kokevat parhaaksi yksilöllisen suhtautumisen ja toimintatavat.

Työvuosi 2025

Tämän vuoden työt riippuvuuksien parissa paketissa ja joululoma edessä. Monenlaista mielenkiintoista on työvuoteen mahtunut.

Ensimmäisenä tulee mieleen ohjaustyö ja kaikki ihanat Versot-hankkeen ryhmäläiset. On ollut hienoa kulkea rinnallanne tänäkin vuonna.

Toisena kaikki upeat tapahtumat, luennoimiset ja oma osallistumiseni Mindfulness riippuvuuksien hoidossa -koulutukseen.

Muutamia tapahtumia mainitakseni:

-️ Päihdepäivät, jossa järjestimme seminaarin liittyen sote-ammattilaisten päihdeongelmiin sekä pidimme ständiä.
– Päihdesairaanhoitajien koulutuspäivä sekä AA:n Kevätpäivät, joissa myös kävin luennoimassa sote-ammattilaisten päihdeongelmista.
– Monet ÄHKY:n koulutukset sote-alan ammattilaisille ja eri yhdistyksille.

Kolmantena, mutta ei vähäisimpänä, Toimiva ry:n työkaverit, joiden kanssa jaettu rautaista ammattitaitoa, mutta myös hauskaa huumoria (kuvan ”olikos se linkki missä?” kuuluu tähän sarjaan, hieman olen joskus häröillyt digi-juttujen kanssa).
Ja kaikki yhteistyökumppanit, joiden kanssa olen tänä vuonna saanut yhteistyötä tehdä.

Lämmin kiitos kaikille!

Bloggaa siitä, mihin koet inspiraatiota

Huomaan, että intohimoni on kallistunut nyt kirjaprojektiin. Olen lukenut kirjoja ja kuunnellut podcasteja, jotka liittyvät kirjojen kirjoittamiseen ja kirjojen kustantamiseen, ja lukenut kirjoja, joiden aihealueet liittyvät alkoholiongelmiin ja riippuvuuksiin.

Päivät menevät töissä, joten aikaa näille on pitänyt keksiä luonnollisesti muista ajankohdista. Olen kirjoittanut pienen pätkän kirjaani eteenpäin aamukahvin yhteydessä lähes joka aamu, kuunnellut podcasteja koiria ulkoiluttaessani, ja lukenut sekä työstänyt aihetta eteenpäin viikonloppuisin.

Tottakai koko muukin elämä pyörii ennallaan, joten tekeminen ei lopu kesken.

On kuitenkin selvää, että kenenkään aika ei riitä kaikkeen. Niinpä tämän blogin kirjoitustahti on hidastunut ja aihealueet siirtyneet ravitsemuksesta, liikunnasta, itsemyötätuntoisesta painonhallinnasta enemmänkin kirjoittamiseen, alkoholiin ja riippuvuuksiin.

Vuosien kokemuksella bloggaamisesta on todettava, että tämä on ainoa tie, jota mielestäni pystyy kulkemaan. Kirjoittaa blogiin siitä, mihin kokee sillä hetkellä inspiraatiota ja paloa. Ja tämän hetken tilanne on itselläni edellä kuvattu.

”Yritä sitkeästi tehdä sitä mitä todella haluat. En usko, että rakkaus ja inspiraatio voivat viedä sinua harhaan.”
-Ella Fitzgerald-

Kirjaprojektia ja monia näkökulmia

Alettuani kirjoittamaan kirjaa alkoholiriippuvuudesta ja toipumisesta, niin omakohtaisten kokemusten, läheisen roolin kuin koulutuksen ja ammatillisen näkökulman osalta, niin ei voi kuin sanoa, että huh! Millaisen ajatusprosessin se onkaan käynnistänyt!

Viimeisten vuosikymmenten aikana aihetta on todella tullut käsiteltyä ja tarkasteltua hurjan monesta eri näkökulmasta. Kyllähän tämä kaikki on vielä kirjankansien sisään joskus saatava.

Liikunta riippuvuudesta toipumisen tukena

Kun nuorena löysin oman henkisen pohjani alkoholin kanssa, ja lähdin raittiuteen johtavalle tielle 21 vuotta sitten, oli liikunta yksi toipumistani tukeva elementti.

Kun ennen olin korkannut perjantai-iltana pullon työviikon päätteeksi, niin nyt lähdinkin itsepuolustustreeneihin hallille.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen harrastanut monenlaisia liikuntamuotoja. Aina salilla käynnistä Crossfitiin, spinningiin, ratsastukseen, shorinji kempoon ja jalkapalloon. Olen saanut liikuntaharrastuksista iloa ja virtaa elämään, ja tämä on omalta osaltaan tukenut myös raitista elämäntapaa. Toki myös fyysistä hyvinvointia ja terveyttä.

Jalkapallo on elämäni suurin liikuntarakkaus. Lapsuudessa jalkapallo oli itselleni se kaikkein mieleisin liikuntamuoto, vaikka monenlaista eri liikuntaa ehdinkin harrastaa. Aikuisiällä tein paluun jalkapallon pariin aikuisten jalkapallokoulussa ja pidin siitä valtavasti. Valitettavasti aikuisjalkapalloilu päättyi kuitenkin lopulta jalan loukkaantumiseen enkä voi enää sitä harrastaa. Tämä oli katkera paikka.

Tänä päivänä jalkapalloilut keskittyvät TV:n ääreen. Oma suosikkijoukkueeni on Real Madrid, paras jalkapallomaa Ranska ja suosikkipelaajani Mbappé.

Myös ammatillisesti aihealue kiinnostaa. Olisi mahtavaa tehdä joskus työtä, jossa voisi yhdistää liikuntaa ja toipumista. Olenkin työkavereille sanonut, että jalkapallon ja riippuvuudesta toipumisen yhdistäminen olisi yksi hankeidea, jota olisi mahtavaa lähteä joskus edistämään. Siinä yhdistyisi kaksi omaa sydäntäni lähellä olevaa aihealuetta.

Ps. Postauksen kuvat ovat aikuisten jalkapallokoulun ajoilta.

Kokemuksia toipumisesta

Oma riippuvuustyön osaamiseni koostuu kombosta: koulutus, työkokemus & omakohtaiset kokemukset.

Tässä pohdinnat kokemuksellisesta näkökulmasta, kun keskustelimme viikolla addiktioihin liittyen dopamiinista, aivojen palkitsemisjärjestelmästä ja kontrollin ja harkinnan järjestelmästä, toipumisesta jne.

Kerroin, että edelleen, vaikka olen ollut raittiina jo noin 20 vuotta, saattaa joskus esimerkiksi somekuva huurteisesta oluesta tai drinkkilasista ulkomailla rantabaarissa herättää ajatuksen, että ”ai että, varmaan ihanaa vapautua ihan kaikesta ja nauttia vain hetkestä”.

Pitkästä raittiudesta ja toipumisesta on kuitenkin hyötyä, saman tien perään tulee ajatus, ”ai kamala mitä kaikkea siitä oikeasti seuraisikaan, kun itse alkaisin ottamaan drinksuja etelän reissussa!”. Mielikuva hyytyy, ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaakaan. Alkoholi ei sovi itselleni.

Eroa nuoruuteen on myös siinä, että tänä päivänä osaan paljon paremmin nauttia hetkestä, rentoutua, heittäytyä mukaan huumoriin, sosiaaliseen pelleilyyn, kisailuihin ja yhteyteen muiden kanssa selvinpäin. Nuoruudessa alkoholi auttoi tässä asiassa, se vapautti. Yksi nauttimani asia oli juuri vapautuminen ja humalassa huonon huumorin heitto muiden kanssa.

Tällä viikolla vietimme Toimiva ry:n tiimipäiviä. Niihin sisältyi työasioiden lisäksi virkistäytymistä ja hupia. Oli hauskaa, selvinpäin.

Toipuminen on mahdollista. 

Ilman merkitystä ei ole motivaatiota

Monta suosikkisarjaani pyörii tällä hetkellä TV:ssä. Yksi niistä on Erikoisjoukot. Sarjan kouluttaja Janne Lehtonen on nostanut esille merkityksellisyyttä oman suorituksen takana. Hän on todennut, että ilman merkitystä ei ole motivaatiota tehdä yhtään mitään. Insta-tilillään hän kirjoitti, että ”pyrin kaikkeen tekemiseen aina löytämään merkityksellisyyden, miksi teen jotain asiaa?”

Sopii mielestäni myös elämäntapamuutosten tekemiseen, riippuvuudesta toipumiseen jne. Omien arvojen pohtiminen, mikä on minulle tärkeää ja merkityksellistä?

Myös meillä Toimiva ry:n Versot-hankkeen ja ÄHKY-toiminnan ryhmissä käsitellään omia arvoja. Yksi viikkoteemoistamme on arvotyöskentely. Tärkeä aihealue. Arvotyöskentely viikkoteemaa seuraa teema motivaatio ja sitoutuminen.

Mitä tilalle, kun alkoholi jää?

Viime aikoina olen ollut monessakin eri yhteydessä mukana keskusteluissa, joissa korostetaan iloa tuovien asioiden saamista elämään addiktioiden tilalle. Tässä omia kokemuksiani ja ajatuksiani aiheesta. Olen elänyt raittiina noin 20 vuotta.

Alkoholin tai jonkun muun addiktion kohteen jäätyä tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä uusien elämäntapojen opetteluun sekä iloa tuovien asioiden etsimiseen.

Kun toipumisesta ja raittiudesta alkaa saada kiinni, niin ne juuri itselle iloa tuovat asiatkin alkavat sieltä hiljalleen löytyä. Tietenkään raittiinakaan elämä ei ole jatkuvaa hyvää fiilistä, välillä voi ahdistaa, mieli olla maassa jne, mutta alkaa tulla myös niitä hyviä päiviä ja iloa tuovia asioita elämään.

Olen raittiina ollessa saanut iloa esimerkiksi monista harrastuksista ja tekemisestä. Harrastanut aina Shorinji Kemposta gerbiilikasvatukseen ja CrossFitista jalkapalloon ja bloggailuun (olen kirjoittanut blogeja Tehy-lehdessä ja Indiedaysissä) jne.

Viimeisen parin vuoden aikana iloa ja inspiraatiota ovat tuoneet päihde- ja riippuvuustyöhön ja vaikuttamiseen liittyvän intohimon lisäksi esimerkiksi asuntoautoilu Pohjois-Norjassa sekä musiikki ja keikat.

Alkoholin sijaan rentoudun esimerkiksi saunomalla, katsomalla sarjoja, käymällä kahviloissa sekä kesäisin pyöräilemällä Jyväskylän järvimaisemissa.

Tärkeää on löytää juuri ne itselle mieleiset jutut.

Mindfulness riippuvuuksien hoidossa

To-La vierähti Järvenpäässä Mindfulness riippuvuuksien hoidossa -koulutuksessa. Koulutus oli suunnattu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, jotka työssään kohtaavat päihderiippuvaisia ja haluavat hyödyntää mindfulnessia asiakastyössään.

Opiskelimme Kallio-Kuninkalan upeassa miljöössä:

– mindfulness-harjoitteita ja niiden käyttöä potilastyössä
– kognitiivis-behavioraalista teoriaa päihderetkahdusten ehkäisemisestä
– 8-viikkoisen ryhmämuotoisen MBRP-ohjelman perusteet

MBRP (= mindfulness based relapse prevention) on ryhmämuotoinen hoitomuoto, jossa yhdistyy mindfulness-harjoittelu ja kognitiivis-behavioraalinen relapsinestotyöskentely.

Kouluttajina toimivat Psykiatrian erikoislääkäri, päihdelääkäri ja psykoterapeutti Jeppe Snell ja Psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anna-Maria Heinisuo. Koulutuksen järjesti Addiktum Koulutus Oy.

Koulutuksen lisäksi päivien aikana oli mahtavaa keskustella addiktioista ja niiden hoidosta muiden alan ammattilaisten kanssa. Aihealue on itselleni sydämen asia.

Ammatillisen osaamisen syventämisen lisäksi tapahtuma oli itselleni myös tärkeä pysähtymisen paikka. Teimme kaikki koulutuksen harjoitteet myös itse, purimme ne keskustelemalla ja meditoimme perjantai-iltana kartanon pihassa omenapuiden alla.

Ryhmähenki meillä oli hieno. Itsestäni tuntui, että paikalle sattui samaan aikaan juuri ne, joiden kuuluikin tavata.

Kirsikkana kakun päällä oli lauantai-iltana rantasauna ja uiminen hämärtyvässä syysillassa.

Oli hieno koulutus ja huippu porukka!

”Mihin menet, siellä olet”

”Voi ei, etkö sä voi koskaan enää juoda?”

Näin kysyi tuttavani noin 20 vuotta sitten, kun kerroin lopettaneeni alkoholin käytön kokonaan. Kysyjä oli itse (ja on tänäkin päivänä) alkoholia vähän ja kohtuudella juhlatilanteissa käyttävä henkilö. Häntä säälitti tilanteeni.

Kysymys yllätti. Itse kun koin raitistumisestani suurta helpotusta. Enää EI TARVITSE juoda. En ollut kokenut kyseistä vapautta aiemmin. Nyt olin saanut oman pohjan löytymisen, tilanteeni myöntämisen ja vertaistuen avulla vapauden olla juomatta. Tämä oli ihmeellinen tunne. 

Yrityksiä lopettaa yksin oli ollut useita. ”Nyt se loppuu, ei ikinä enää”, olin morkkiksissa päättänyt. Ja oikeasti halunnut ja uskonut tähän sillä hetkellä. Kunnes juomisen himo kävi taas niin kovaksi, ettei sitä voinut vastustaa.

Toki juominen oli antanutkin, nousuhumalassa oli voimakas hyvänolon tunne, arkuus, ujous ja huolet helpottivat. Kuten Käärijä laulaa Cha Cha Cha biisissä ”nyt lähden tanssimaan, niinku cha cha cha, enkä pelkääkään tätä maailmaa”. Biisin sanat kaikkineen ovat kuin suoraan nuoruudestani.

Mutta kuitenkin iloa ja helpotusta paljon enemmän oli ollut juomisesta seuranneita huolia, murheita ja morkkiksia. Eikä oma pää niitä enää lopulta kestänyt.

Niin, enkö mä voi enää koskaan juoda? Tänään EI TARVITSE juoda. Saa elää vapaata, mielekästä ja merkityksellistä elämää. Alkoholin kanssa tämä ei onnistunut. 

Ps. Postauksen kuvassa olen lähdössä viime vuoden kesänä festareille. Olen nauttinut selvinpäin laulamisesta ja tanssimisesta. Myös Käärijän keikalla tuli kaksi vuotta sitten käytyä ja laulettua täysillä mukana Cha Cha Cha. Minä jos kuka tietää, että mistä ne sanat kertovat.

Aiheesta lisää postauksissa Raitis kesä nro 21 ja Kuinka pysyä raittiina?