Kategoria: Kirjaprojekti

Hyvinvointia ja kirjoja

Marraskuu lähenee loppuaan. Aika koostaa tämän kuukauden hyvinvointiin ja muihinkin blogin teemoihin liittyviä kuulumisia.

Alkaessani kirjoittaa tätä blogia kesällä, oli tavoitteenani hyvinvoinnin parantuminen. Ilokseni voin kertoa, että näin on monella tapaa käynytkin. Ferritiiniarvot ovat nousussa (lisärautaa syön vieläkin) ja jäätävä väsymys on helpottanut. Olkapään tilanne on parantunut huomattavasti. Kuntoutuminen on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Saan jo nostettua käden ylös ilman valtavaa kipua, huomattavasti paremmin ja korkeammalle, kuin mitä se kesällä ja alkusyksystä onnistui. Kärsivällisesti olen salilla tehnyt fysioterapeutin ohjein liikkeitä pienillä painoilla, vaikka pää haluaisi lisätä rautaa paljon enemmän.

Marraskuuhun on sisältynyt kävelylenkkejä koirien kanssa ja salilla käyntiä. Yksi hyvinvointia lisäävä tekijä itselläni on itsemyötätunto omaa kehoa kohtaan. Sisältäen sekä armollisuutta omia ”keski-ikäisen (esi)vaihdevuosioireisen naisen” muotoja kohtaan, että hyvää tekeviä rajoja. Ostan esimerkiksi äärettömän harvoin itselleni mitään herkkuja (karkkeja, jäätelöitä tms) kotiin. Herkuttelen kyllä maltillisesti esimerkiksi kahvilassa ja juhlissa, vaikkapa kakkupalalla kahvin kera. Eli mitään ehdottomuuksia en harrasta. Ja rehellisesti sanottuna, tällä systeemillä ei ole ollut mitään herkkujen mielitekoja, marraskuun pimeydestä huolimatta.

Lämmin suositus muuten ihan kaikille kirjasta Paino mielessä – oivalluksia syömisen psykologiasta, kirjoittanut Taija Wilenius. Kirjassa nostetaan upeasti esille painostigmaa sekä syömisen ja painon säätelyn monimutkaisuutta, joka linkittyy niin geneettisiin tekijöihin, elinympäristöön kuin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Kirjassa lähestytään monipuolisesti eri teemoja, aina ruokaympäristöstä ruokasuhdeperintöön ja tunnesyömisestä ruokariippuvuuteen ja moodityöskentelyyn.

Marraskuutani on värittänyt oman kirjan ideoiminen ja kirjoittaminen. Paljon olen lisäksi lukenut, ja Jyväskylän kirjamessuilla kävin myös lisäinspiraatiota keräämässä. Messuilta mukaan tarttui kirja Kynä – kaikki tärkeä kirjoittamisesta, Mirjami Haimelin ja Satu Rämö. Imen nyt itseeni kaikenlaista mahdollista tietoa ja inspiraatiota kirjojen kirjoittamisesta.

Ajatella, kohta on jo joulukuu! Ihanaa. Tänä viikonloppuna aion laittaa joulukoristeita esille kotiimme.

Ps. Kuvakollaasissa tunnelmia kirjamessuilta sekä uusi palmuni (olen viherkasviharrastaja) ja koiramme Daisy. Meille kaikille tekisi hyvää ottaa mallia Daisystä. Välillä vaan möllötellä paikallemme, elää hetkessä ja katsella ikkunasta ulos vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa maisemaa.

Bloggaa siitä, mihin koet inspiraatiota

Huomaan, että intohimoni on kallistunut nyt kirjaprojektiin. Olen lukenut kirjoja ja kuunnellut podcasteja, jotka liittyvät kirjojen kirjoittamiseen ja kirjojen kustantamiseen, ja lukenut kirjoja, joiden aihealueet liittyvät alkoholiongelmiin ja riippuvuuksiin.

Päivät menevät töissä, joten aikaa näille on pitänyt keksiä luonnollisesti muista ajankohdista. Olen kirjoittanut pienen pätkän kirjaani eteenpäin aamukahvin yhteydessä lähes joka aamu, kuunnellut podcasteja koiria ulkoiluttaessani, ja lukenut sekä työstänyt aihetta eteenpäin viikonloppuisin.

Tottakai koko muukin elämä pyörii ennallaan, joten tekeminen ei lopu kesken.

On kuitenkin selvää, että kenenkään aika ei riitä kaikkeen. Niinpä tämän blogin kirjoitustahti on hidastunut ja aihealueet siirtyneet ravitsemuksesta, liikunnasta, itsemyötätuntoisesta painonhallinnasta enemmänkin kirjoittamiseen, alkoholiin ja riippuvuuksiin.

Vuosien kokemuksella bloggaamisesta on todettava, että tämä on ainoa tie, jota mielestäni pystyy kulkemaan. Kirjoittaa blogiin siitä, mihin kokee sillä hetkellä inspiraatiota ja paloa. Ja tämän hetken tilanne on itselläni edellä kuvattu.

”Yritä sitkeästi tehdä sitä mitä todella haluat. En usko, että rakkaus ja inspiraatio voivat viedä sinua harhaan.”
-Ella Fitzgerald-

Katse syksyssä, ja vähän jo ensi vuodessakin

Nopeasti on syksy edennyt lokakuun loppuun. Syys- ja lokakuuhun on mahtunut niin iloja kuin suruja, kuten elämään kuuluu.

Töiden osalta syksy on sisältänyt muun muassa Versot-ryhmien ohjausta päihdeongelmista kärsiville sote-alan ammattilaisille, ÄHKY:n luentoja hallitsemattomasta syömisestä ja ruokariippuvuudesta, tapahtumissa edustamista, yhteistyötapaamisia, tiimipäiviä ja kouluttautumista. Ja kaikkea mitä hanketyöhön kuuluu.

Ensi vuoden työkuviot ovat suurelta osin vielä auki. Uusia rahoitushakemuksia on laitettu ja niitä on suunnitteilla, mutta mitään varmaa ei ole vielä mistään. Muutamakin ihminen on sanonut ”oot sellainen, että kyllä sinä aina jotain keksit”. Täytyy muistaa tämä, jos rahoitushakemukset eivät tuota tulosta. Tuu-tikki Muumeista on sanonut: ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” Mennään tällä.

Vapaa-ajan puolella aion osallistua kirjan kirjoittamiskurssille. Ollapa paljon rahaa, niin voisi tehdä osa-aikatyötä ensi vuoden, ja työstää omaa ihka ensimmäistä kirjaa intensiivisemmin eteenpäin. Toki sitä voi töiden ohellakin tehdä, onhan tässä monia opiskeluitakin vuosien varrella töiden rinnalla opiskeltu, mutta mitä enemmän vapaa-aikaa olisi, niin sen nopeammin kirjaprojektikin etenisi. Pitäisiköhän alkaa lottoamaan?

Kirjaprojektia ja monia näkökulmia

Alettuani kirjoittamaan kirjaa alkoholiriippuvuudesta ja toipumisesta, niin omakohtaisten kokemusten, läheisen roolin kuin koulutuksen ja ammatillisen näkökulman osalta, niin ei voi kuin sanoa, että huh! Millaisen ajatusprosessin se onkaan käynnistänyt!

Viimeisten vuosikymmenten aikana aihetta on todella tullut käsiteltyä ja tarkasteltua hurjan monesta eri näkökulmasta. Kyllähän tämä kaikki on vielä kirjankansien sisään joskus saatava.

Syysloma ja mietteitä kirjoittamisesta

Äkkiä on syyslomaviikko edennyt. Leffoja on tullut katsottua sekä elokuvissa että kotona, ulkoiltua koirien kanssa, käytyä salilla ja kahviloissa, tehtyä kotihommia ja luettua kirjoja.

Myös ensimmäisen ihka oman kirjan kirjoittaminen käynnistyi tällä viikolla! Uskomatonta. Vaikka kirjoittamisesta pidänkin kovasti, ja esimerkiksi erilaisia blogeja olen kirjoittanut jo vuosikausia, niin silti tämä uusi avaus hieman yllätti itsenikin. Tai ehkä nimenomaan itseni. Lähipiiri on jo tainnut tottua, että saatan keksiä uusia juttuja ja sitten mennään ;).

Yksi tällä viikolla lukemani kirja on ollut Sinä kirjoitat kirjan. Päällimmäisenä jäi mieleeni ajatus, että kyllä se tosiaan voisi olla mahdollista, että minäkin voin kirjoittaa kirjan! Minulla on idea, innostusta, motivaatiota, sisältöä ja sanottavaa. Oma aiheeni on alkoholiriippuvuus ja siitä toipuminen. Niin omakohtaisten kokemusten, läheisen roolissa olemisen kuin koulutuksen ja työkokemuksen näkökulmasta. Olen tarkastellut viimeisen 40 vuoden aikana aihealuetta monesta roolista. Kirjoitettavaa siis löytyy.

Toki aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Nämä ovat ne omat haasteeni. On liikaa kaikkea mitä haluaisin tehdä. Haluaisin kirjoittaa myös tätä blogia suht aktiivisesti. Aika näyttää, että miten usein se tulee onnistumaan. Aion nyt oikeasti kirjoittaa tuon kirjan.

Syysloma käyntiin ja haaveilua kirjan kirjoittamisesta

Syyslomani käynnistyi mieleisillä tekemisillä: salilla, saunomisella, sarjoilla ja kahvilassa käynnillä. Sekä lukemisella ja oman kirjan kirjoittamisesta haaveilulla.

Kirjan kirjoittaminen on joskus aiemminkin saattanut vilahtaa mielessäni, mutta nyt sain todellisen inspiraation alkaessani lukemaan psykologi Taija Wileniuksen Paino mielessä -kirjaa. Jo heti kirjan alkupuolella olen innostunut sen laaja-alaisesta lähestymistavasta ja ymmärryksestä syömiseen ja syömisen psykologiaan. Työskentelen osan työaikaani hallitsemattoman syömisen ja ruokariippuvuuden parissa, ja tämä on upea kirja lukea siitäkin näkökulmasta. Unohtamatta omakohtaisia kokemuksiani liikasyömisen ja dieettien vuorotteluista.

Edellä kuvaamani lisäksi kirja innoitti ajattelemaan, että voisinko itsekin kirjoittaa kirjan? Omana aiheenani olisi alkoholiriippuvuus ja siitä toipuminen. Sisältäen omakohtaisen tarinani aiheeseen liittyen.

Rakastan innostumista, ideointia, suunnittelua, tavoitteita ja kirjoittamista. Minulla on motivaatio, idea, sanottavaa ja sisältöä. Vielä kun kaivelen jostain kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä pitkäkestoiselle kirjaprojektille (itselleni se haastavin osuus tässä), niin eikös se alkaisi olla kirjan kirjoittamista vaille valmista? 😉