Hyvinvointi arkistot -

Mietteitä herkkujen syömisestä

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Pari ajatusta vuoden alkuun herkkujen syömisestä.

Pääasiassa vältän kokonaan suklaan ja karkkien syömistä arjessani ja kotona (näin ei siis ole aina ollut, mutta pidempään jo). Joulu oli taas hyvä osoitus siitä, että miksi tämä on omalla kohdallani hyvä ratkaisu. Joulun osalta tein nimittäin tietoisen valinnan, että ostan suklaata kotiin myös itselleni, ja joululahjaksikin tuli perheellemme suklaata ”rasiakaupalla”.

Ei, en kokenut retkahtavani eikä minulle tullut morkkista suklaasta, mutta fyysisen olon se teki huonoksi. Hetkellinen nautinto muuttui pian ikäväksi ällötykseksi. Toisaalta oli kuitenkin olo, ettei saa rauhaa, ennen kuin rasiat on tyhjennetty. Outo kombo. Samoin käy, jos minulla on itselleni irtokarkkeja kotona kaapissa jemmassa.

Vuosien kokemuksella olen siis todennut, että itselleni helpompaa on olla kokonaan ilman. Kun tietää, ettei osta kotiin itselleen suklaata ja karkkeja, eikä niitä arjessa syö, niin niitä ei edes mieti.

Tämä siis oma kokemukseni, tämähän vaihtelee ihmisten välillä.

Täysin herkutonta elämää en tokikaan elä. Tykkään esimerkiksi käydä kahviloissa, ja välillä otan siellä jonkin leivoksen tai pullan, enkä koe tämän suhteen ongelmaa. Itselleni ei tule sen jälkeen oloa, että pitäisi lähteä kauppaan ostamaan pullasatsi kotiin.

Tärkeää on kuunnella herkkujen osalta itseään. Mikä juuri minulle on toimiva ja hyvinvointiani parhaiten palveleva tapa? Me kaikki tarvitsemme säännöllistä, riittävää, monipuolista ja joustavaa syömistä. Tarvitsemme ravintoaineita ja energiaa. Herkkujen osalta monet kokevat parhaaksi yksilöllisen suhtautumisen ja toimintatavat.

Hyvinvointia ja kirjoja

Marraskuu lähenee loppuaan. Aika koostaa tämän kuukauden hyvinvointiin ja muihinkin blogin teemoihin liittyviä kuulumisia.

Alkaessani kirjoittaa tätä blogia kesällä, oli tavoitteenani hyvinvoinnin parantuminen. Ilokseni voin kertoa, että näin on monella tapaa käynytkin. Ferritiiniarvot ovat nousussa (lisärautaa syön vieläkin) ja jäätävä väsymys on helpottanut. Olkapään tilanne on parantunut huomattavasti. Kuntoutuminen on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Saan jo nostettua käden ylös ilman valtavaa kipua, huomattavasti paremmin ja korkeammalle, kuin mitä se kesällä ja alkusyksystä onnistui. Kärsivällisesti olen salilla tehnyt fysioterapeutin ohjein liikkeitä pienillä painoilla, vaikka pää haluaisi lisätä rautaa paljon enemmän.

Marraskuuhun on sisältynyt kävelylenkkejä koirien kanssa ja salilla käyntiä. Yksi hyvinvointia lisäävä tekijä itselläni on itsemyötätunto omaa kehoa kohtaan. Sisältäen sekä armollisuutta omia ”keski-ikäisen (esi)vaihdevuosioireisen naisen” muotoja kohtaan, että hyvää tekeviä rajoja. Ostan esimerkiksi äärettömän harvoin itselleni mitään herkkuja (karkkeja, jäätelöitä tms) kotiin. Herkuttelen kyllä maltillisesti esimerkiksi kahvilassa ja juhlissa, vaikkapa kakkupalalla kahvin kera. Eli mitään ehdottomuuksia en harrasta. Ja rehellisesti sanottuna, tällä systeemillä ei ole ollut mitään herkkujen mielitekoja, marraskuun pimeydestä huolimatta.

Lämmin suositus muuten ihan kaikille kirjasta Paino mielessä – oivalluksia syömisen psykologiasta, kirjoittanut Taija Wilenius. Kirjassa nostetaan upeasti esille painostigmaa sekä syömisen ja painon säätelyn monimutkaisuutta, joka linkittyy niin geneettisiin tekijöihin, elinympäristöön kuin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Kirjassa lähestytään monipuolisesti eri teemoja, aina ruokaympäristöstä ruokasuhdeperintöön ja tunnesyömisestä ruokariippuvuuteen ja moodityöskentelyyn.

Marraskuutani on värittänyt oman kirjan ideoiminen ja kirjoittaminen. Paljon olen lisäksi lukenut, ja Jyväskylän kirjamessuilla kävin myös lisäinspiraatiota keräämässä. Messuilta mukaan tarttui kirja Kynä – kaikki tärkeä kirjoittamisesta, Mirjami Haimelin ja Satu Rämö. Imen nyt itseeni kaikenlaista mahdollista tietoa ja inspiraatiota kirjojen kirjoittamisesta.

Ajatella, kohta on jo joulukuu! Ihanaa. Tänä viikonloppuna aion laittaa joulukoristeita esille kotiimme.

Ps. Kuvakollaasissa tunnelmia kirjamessuilta sekä uusi palmuni (olen viherkasviharrastaja) ja koiramme Daisy. Meille kaikille tekisi hyvää ottaa mallia Daisystä. Välillä vaan möllötellä paikallemme, elää hetkessä ja katsella ikkunasta ulos vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa maisemaa.

Syksyn liikunnat

Syksyn liikunnat, miten on mennyt noin niin kuin omasta mielestä? Kirjoitin elokuussa omista syksyn hyvinvointitavoistani täällä. Miltä näyttää liikunnan osalta näin lokakuun puolen välin jälkeen?

Tuolloin asetin tavoitteekseni:
– Päivittäin koirien kanssa kävelylenkkejä
– Useamman kerran viikossa jotain liikuntaa, kuten pyöräilyä (kesällä ulkona, talvella spinningissä), salilla käyntiä tai kahvakuulatreeniä (olkapään tilanteen sallimissa rajoissa)

Koirien kanssa on tullut päivittäin tehtyä kävelylenkkejä. Tämä ei tokikaan ole omaa erinomaisuuttani ;). Lenkille lähdetään, satoi tai paistoi, halusin tai en. Esimerkiksi eilen todellakin halusin. Oli upea ilma. Rakastan syksyistä luontoa ja aurinko paistoi. Postauksen kuvat on eilisen päivän ulkoilulta koirien kanssa.

Salilla olen myös säännöllisesti käynyt. Pääasiassa kaksi kertaa viikossa. Jollain viikolla jäi yhteen kertaan, kun olin kolmen päivän työreissussa, mutta pääasiassa hyvin on mennyt. Viimeisin saliohjelma löytyy täältä.

Ainoastaan spinning odottaa vielä toteutumistaan, mutta muutoin on ihan jees mennyt. Itsemyötätuntoisesti taputan itseäni olalle ja annan kouluarvosanan 7½-8. Kumpi Sinusta on osuvampi?

Liikunta riippuvuudesta toipumisen tukena

Kun nuorena löysin oman henkisen pohjani alkoholin kanssa, ja lähdin raittiuteen johtavalle tielle 21 vuotta sitten, oli liikunta yksi toipumistani tukeva elementti.

Kun ennen olin korkannut perjantai-iltana pullon työviikon päätteeksi, niin nyt lähdinkin itsepuolustustreeneihin hallille.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen harrastanut monenlaisia liikuntamuotoja. Aina salilla käynnistä Crossfitiin, spinningiin, ratsastukseen, shorinji kempoon ja jalkapalloon. Olen saanut liikuntaharrastuksista iloa ja virtaa elämään, ja tämä on omalta osaltaan tukenut myös raitista elämäntapaa. Toki myös fyysistä hyvinvointia ja terveyttä.

Jalkapallo on elämäni suurin liikuntarakkaus. Lapsuudessa jalkapallo oli itselleni se kaikkein mieleisin liikuntamuoto, vaikka monenlaista eri liikuntaa ehdinkin harrastaa. Aikuisiällä tein paluun jalkapallon pariin aikuisten jalkapallokoulussa ja pidin siitä valtavasti. Valitettavasti aikuisjalkapalloilu päättyi kuitenkin lopulta jalan loukkaantumiseen enkä voi enää sitä harrastaa. Tämä oli katkera paikka.

Tänä päivänä jalkapalloilut keskittyvät TV:n ääreen. Oma suosikkijoukkueeni on Real Madrid, paras jalkapallomaa Ranska ja suosikkipelaajani Mbappé.

Myös ammatillisesti aihealue kiinnostaa. Olisi mahtavaa tehdä joskus työtä, jossa voisi yhdistää liikuntaa ja toipumista. Olenkin työkavereille sanonut, että jalkapallon ja riippuvuudesta toipumisen yhdistäminen olisi yksi hankeidea, jota olisi mahtavaa lähteä joskus edistämään. Siinä yhdistyisi kaksi omaa sydäntäni lähellä olevaa aihealuetta.

Ps. Postauksen kuvat ovat aikuisten jalkapallokoulun ajoilta.

Syyskuun 3 pointtia

Onpas ollut vauhdikas syyskuu! Erityisesti töiden osalta. On ollut ryhmiä, luentoja, koulutuksia, rahoitushakemuksia, työreissuja jne.

Toki väleissä olen ehtinyt myös viettää aikaa läheisten kanssa, ulkoilla koirien kanssa, saunoa, uida, käydä salilla, katsoa sarjoja yms.

Monenlaista olen ehtinyt tässä kuussa pohtia, joista tähän 3 ajatusta:

Etätyö on itselleni tärkeää ja sillä on paljon käytännön hyötyjä. Kuitenkin tässä kuussa olen pohtinut paljon livetapaamisten merkityksellisyyttä. Esimerkiksi koulutusryhmän kanssa vietetyt livepäivät Mindfulness riippuvuuksien hoidossa -koulutuksessa sekä Toimiva ry:n ja A-klinikkasäätiön kanssa vietetty livepäivä Tampereella antoivat itselleni tosi paljon. Yhteys ihmisiin on tärkeää.

Mindfulness riippuvuuksien hoidossa -koulutus antoi paljon ajatuksia omaan työhön, mutta erityisesti se oli itselleni tärkeä pysähtymisen paikka.

Omaa ajan käyttöäni olen pohtinut. Mihin haluan aikaani käyttää? Toki on paljon asioita, joihin en hirveästi pysty vaikuttamaan, mutta niitä mihin pystyn. Yksi asia mihin haluan vaikuttaa on somen käyttö. Jatkossakin haluan jakaa esim Instagramissa kokemuksia/ajatuksia päihdeongelmista ja riippuvuuksista, seurannassa on ammatillisesti kiinnostavia tilejä, sekä positiivista mieltä tuovien tuttujen tilejä, mutta turha skrollailu ja ne jutut, jotka eivät tue henkistä ja fyysistä hyvinvointia, jääköön vähemmälle.

Mitä tilalle, kun alkoholi jää?

Viime aikoina olen ollut monessakin eri yhteydessä mukana keskusteluissa, joissa korostetaan iloa tuovien asioiden saamista elämään addiktioiden tilalle. Tässä omia kokemuksiani ja ajatuksiani aiheesta. Olen elänyt raittiina noin 20 vuotta.

Alkoholin tai jonkun muun addiktion kohteen jäätyä tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä uusien elämäntapojen opetteluun sekä iloa tuovien asioiden etsimiseen.

Kun toipumisesta ja raittiudesta alkaa saada kiinni, niin ne juuri itselle iloa tuovat asiatkin alkavat sieltä hiljalleen löytyä. Tietenkään raittiinakaan elämä ei ole jatkuvaa hyvää fiilistä, välillä voi ahdistaa, mieli olla maassa jne, mutta alkaa tulla myös niitä hyviä päiviä ja iloa tuovia asioita elämään.

Olen raittiina ollessa saanut iloa esimerkiksi monista harrastuksista ja tekemisestä. Harrastanut aina Shorinji Kemposta gerbiilikasvatukseen ja CrossFitista jalkapalloon ja bloggailuun (olen kirjoittanut blogeja Tehy-lehdessä ja Indiedaysissä) jne.

Viimeisen parin vuoden aikana iloa ja inspiraatiota ovat tuoneet päihde- ja riippuvuustyöhön ja vaikuttamiseen liittyvän intohimon lisäksi esimerkiksi asuntoautoilu Pohjois-Norjassa sekä musiikki ja keikat.

Alkoholin sijaan rentoudun esimerkiksi saunomalla, katsomalla sarjoja, käymällä kahviloissa sekä kesäisin pyöräilemällä Jyväskylän järvimaisemissa.

Tärkeää on löytää juuri ne itselle mieleiset jutut.

Jojoilusta syömisen tasapainoon

Taustaltani löytyy kokemusta liikasyömisen ja tiukkojen dieettien vuorottelusta. Entä mistä olen saanut kaikkein eniten apua ja tukea näihin haasteisiin vuosien aikana?

Syömisen haasteista eteenpäin pääseminen on sisältynyt erilaisia vaiheita ja kokeiluja, aina vertaistukiryhmistä blogikirjoittamiseen ja eniten haasteita aiheuttaneiden herkkujen välttämiseen. Esimerkiksi yhteen aikaan vältin täysin karkkeja ja snack-tuotteita. Sittemmin suhtautuminen on aaltoillut ja muuttunut. Edelleenkin joidenkin herkkujen kanssa ”saa olla tarkempana”, en esimerkiksi yleensä osta itselleni kotiin karkkeja ja sipsejä. Kuitenkin syön niitä toisinaan vaikkapa juhlissa ja lomamatkoilla.

Tasapainoiseen syömiseen pääsemissä eniten apua ovat tuoneet mustavalkoajattelusta luopuminen, omaan ihannevartaloon pyrkimisen lopettaminen ja sen hyväksyminen, että ”ihan ok” on riittävän hyvä.

Syömisen haasteet eroavat siinä mielessä alkoholiongelmasta, että alkoholin on voinut jättää kokonaan pois. Syömisen suhteen tasapainon hakeminen on ollut pidempikestoisempi pohdinnan ja tutkimisen paikka, eikä sen suhteen voi noudattaa mustavalkoista ”joko tai” -tietä.

Tasapainon etsiminen sisältää myös armollisuuden ja hyväksynnän näkökulman. Toisinaan ruokailut menevät suunnitellusti ja toisinaan ei.

Tämän hetkisen ajatukseni ja ymmärrykseni mukaan tasapainoisemmassa syömisessä itseäni auttavat parhaiten seuraavat keinot:

– Tiukkojen dieettien lopettaminen. Tavallista perusruokaa säännöllisesti ateria-ajoilla kaloreita miettimättä.

– Oman kehon hyväksymisen harjoitteleminen. En yritä väkisin työntää ”pyöreää palikkaa kolmion muotoisesta reiästä läpi” eli ei yritä saada omasta kehosta jotain sellaista, mihin se ei luonnollisesti taivu. Oleellista on myös BMI:n orjuudesta luopuminen, kirjoitin aiheesta täällä.

– Itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan on tärkeää.

– Tarvitsen lempeitä rajoja ja sen pohtimista, millainen syöminen on omalle hyvinvoinnille hyväksi. Esimerkiksi olla ostamatta kotiin karkkeja.

– Liikunnan osalta tärkeää on ollut löytää lajeja, joista saan terveyttä, hyvinvointia ja virtaa elämään. Ei pohtia liikuntaa kaloreiden kulutuksen näkökulmasta.

Oleellisinta on siis ollut tasapainon löytäminen. Sopivasti armollisuutta ja sopivasti rajoja.

BMI:n orja? Ei kiitos

Juuri luin aamun HS:stä jutun Pitkää elinikää – Tutkimuksissa on paljastunut ratkaisevia elintapoja, joiden avulla keski-ikäinen voisi pidentää elämäänsä jopa 20 vuodella. Jutun kirvoittamana aamun ajatukset aiheesta.

Ihmisillä on jo varmasti ennestäänkin suht hyvin tiedossa, että elinikää pidentävät riittävä liikkuminen ja nukkuminen, terveellisen ruokavalion noudattaminen, sosiaalinen osallistuminen sekä stressin ja päihteiden välttäminen.

Sekin tiedetään, että riskitekijöitä ovat koholla olevat verenpaine, verensokeri, huono LDL-kolesteroli, painoindeksi ja stressihormonit.

Keskityn nyt normaaliin BMI:hin. Koholla oleva painoindeksi nousee erittäin usein terveyden riskitekijänä esille. Kehotuksena meille annetaan pudottaa painoa niin, että BMI on alle 25. Väheksymättä yhtään tätä tietoa, pakko nostaa esille omaa kokemusta.

Itselleni normaali BMI oli lapsena ja nuorena realistista. Aikuisiällä olen kamppaillut vuosikausia pyrkiäkseni ja pysyäkseni tuossa tavoitteessa. Välillä siihen päästen ja sitten taas ei.

Tämä kamppailu ei lisännyt kokonaishyvinvointiani eikä varmasti stressihormonin pitoisuuksien hyvää tasapainoakaan. Näin ollen en usko sen lisänneen terveyttänikään.

Omalla kohdalla olen päätynyt vuosien asian työstämisen jälkeen siihen, että eniten hyvinvointiani ja terveyttäni lisää vaakalukeman seurannan vähentäminen/välttäminen ja ”biologiseen hyvinvointipainoon” tähtääminen. Tällä tarkoitan sellaista lukemaa, johon paino suht luontaisesti asettuu ilman, että joutuu äärettömän paljon ponnistelemaan ja pyhittämään elämäänsä painonhallinnalle. Toki kuitenkin pyrkien hyvinvointia ja terveyttä lisäävään ruokailuun ja liikuntaan, omien voimavarojen mukaan.

Tämä ei ole helppoa maailmassa, jossa meille tuputetaan ainoaksi mittariksi BMI:tä, syötetään mediasta ja somesta kauneusihanteita jne. Tämä vaatii vahvaa itsensä ja omien tarpeidensa kuuntelua.

Yksi keino itselleni on kirjoittaminen. Sen vuoksi blogin äärellä tänä(kin) aamuna. Oman terveyteni ja hyvinvointini lisäämiseksi. Hyvien elintapojen lisäämiseksi.

”Voi ei, etkö sä voi koskaan enää juoda?”

Näin kysyi tuttavani noin 20 vuotta sitten, kun kerroin lopettaneeni alkoholin käytön kokonaan. Kysyjä oli itse (ja on tänäkin päivänä) alkoholia vähän ja kohtuudella juhlatilanteissa käyttävä henkilö. Häntä säälitti tilanteeni.

Kysymys yllätti. Itse kun koin raitistumisestani suurta helpotusta. Enää EI TARVITSE juoda. En ollut kokenut kyseistä vapautta aiemmin. Nyt olin saanut oman pohjan löytymisen, tilanteeni myöntämisen ja vertaistuen avulla vapauden olla juomatta. Tämä oli ihmeellinen tunne.

Yrityksiä lopettaa yksin oli ollut useita. ”Nyt se loppuu, ei ikinä enää”, olin morkkiksissa päättänyt. Ja oikeasti halunnut ja uskonut tähän sillä hetkellä. Kunnes juomisen himo kävi taas niin kovaksi, ettei sitä voinut vastustaa.

Toki juominen oli antanutkin, nousuhumalassa oli voimakas hyvänolon tunne, arkuus, ujous ja huolet helpottivat. Kuten Käärijä laulaa Cha Cha Cha biisissä ”nyt lähden tanssimaan, niinku cha cha cha, enkä pelkääkään tätä maailmaa”. Biisin sanat kaikkineen ovat kuin suoraan nuoruudestani.

Mutta kuitenkin iloa ja helpotusta paljon enemmän oli ollut juomisesta seuranneita huolia, murheita ja morkkiksia. Eikä oma pää niitä enää lopulta kestänyt.

Niin, enkö mä voi enää koskaan juoda? Tänään EI TARVITSE juoda. Saa elää vapaata, mielekästä ja merkityksellistä elämää. Alkoholin kanssa tämä ei onnistunut.

Ps. Postauksen kuvassa olen lähdössä viime vuoden kesänä festareille. Olen nauttinut selvinpäin laulamisesta ja tanssimisesta. Myös Käärijän keikalla tuli kaksi vuotta sitten käytyä ja laulettua täysillä mukana Cha Cha Cha. Minä jos kuka tietää, että mistä ne sanat kertovat.

Aiheesta lisää postauksissa Raitis kesä nro 21 ja Kuinka pysyä raittiina?

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Oletko tullut ajatelleeksi, että kaikki terveelliset elämäntavat vaikuttavat yhtä aikaa todella monen sairauden ennaltaehkäisyyn? Esimerkiksi ehkäisemällä ylipainona/lihavuutta ehkäiset yhtä aikaa niin tyypin 2 diabetesta, masennusta kuin sydän- ja verisuonisairauksiakin tai kun olet tupakoimatta, niin ehkäiset yhtä aikaa niin keuhkosairauksia, syöpää kuin sydän- ja verisuonisairauksiakin. Tai välttämällä alkoholin käyttöä ehkäiset syöpää, ahdistusta ja masennusta sekä sydän- ja verisuonitauteja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Ajattelin koota esimerkkilistan, jossa ylhäällä terveellinen elämäntapa ja alhaalla lista siitä mihin kaikkiin sairauksiin sillä voi ennaltaehkäisevästi vaikuttaa:

Liikunta ja ulkoilu
Terveellinen ruokailu
Tupakoimattomuus
Alkoholittomuus
Säännöllinen unirytmi
Painonhallinta

Ahdistus- ja masennus
Tyypin 2 diabetes
Verenpainetauti
Sepelvaltimotauti
Dyslipidemia (poikkeavat veren rasva-arvot)
Syöpä

Tätä listaa voi katsella vaikka millaisilla yhdistelmillä keskenään ja siltikin huomaa, että ihan kaikki vaikuttaa ihan kaikkeen. Siispä, kun keskittyy ”vain” elämään terveellisesti, niin samalla ennaltaehkäisee todella montaa sairautta.

Niin, kuulostaa helpolta näin kirjoitettuna. Terveellisten elämäntapojen ylläpito vaatii kuitenkin voimavaroja, kärsivällisyyttä ja uusien elämäntapojen harjoittelemista ja muodostumista pysyviksi rutiineiksi (ellei näin ole aiemmin ollut). Ja itsemyötätuntoa. Terveelliset elämäntavat eivät ole mikään perfektionistinen suoritus. Jokainen pienikin teko päivässä vie eteenpäin.

Omia fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja ja niiden lisäämistä voi pohtia esimerkiksi Mieli.fi sivustolla: Mielenterveyden käsi.