Hyvinvointia ja kirjoja

Marraskuu lähenee loppuaan. Aika koostaa tämän kuukauden hyvinvointiin ja muihinkin blogin teemoihin liittyviä kuulumisia.

Alkaessani kirjoittaa tätä blogia kesällä, oli tavoitteenani hyvinvoinnin parantuminen. Ilokseni voin kertoa, että näin on monella tapaa käynytkin. Ferritiiniarvot ovat nousussa (lisärautaa syön vieläkin) ja jäätävä väsymys on helpottanut. Olkapään tilanne on parantunut huomattavasti. Kuntoutuminen on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Saan jo nostettua käden ylös ilman valtavaa kipua, huomattavasti paremmin ja korkeammalle, kuin mitä se kesällä ja alkusyksystä onnistui. Kärsivällisesti olen salilla tehnyt fysioterapeutin ohjein liikkeitä pienillä painoilla, vaikka pää haluaisi lisätä rautaa paljon enemmän.

Marraskuuhun on sisältynyt kävelylenkkejä koirien kanssa ja salilla käyntiä. Yksi hyvinvointia lisäävä tekijä itselläni on itsemyötätunto omaa kehoa kohtaan. Sisältäen sekä armollisuutta omia ”keski-ikäisen (esi)vaihdevuosioireisen naisen” muotoja kohtaan, että hyvää tekeviä rajoja. Ostan esimerkiksi äärettömän harvoin itselleni mitään herkkuja (karkkeja, jäätelöitä tms) kotiin. Herkuttelen kyllä maltillisesti esimerkiksi kahvilassa ja juhlissa, vaikkapa kakkupalalla kahvin kera. Eli mitään ehdottomuuksia en harrasta. Ja rehellisesti sanottuna, tällä systeemillä ei ole ollut mitään herkkujen mielitekoja, marraskuun pimeydestä huolimatta.

Lämmin suositus muuten ihan kaikille kirjasta Paino mielessä – oivalluksia syömisen psykologiasta, kirjoittanut Taija Wilenius. Kirjassa nostetaan upeasti esille painostigmaa sekä syömisen ja painon säätelyn monimutkaisuutta, joka linkittyy niin geneettisiin tekijöihin, elinympäristöön kuin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Kirjassa lähestytään monipuolisesti eri teemoja, aina ruokaympäristöstä ruokasuhdeperintöön ja tunnesyömisestä ruokariippuvuuteen ja moodityöskentelyyn.

Marraskuutani on värittänyt oman kirjan ideoiminen ja kirjoittaminen. Paljon olen lisäksi lukenut, ja Jyväskylän kirjamessuilla kävin myös lisäinspiraatiota keräämässä. Messuilta mukaan tarttui kirja Kynä – kaikki tärkeä kirjoittamisesta, Mirjami Haimelin ja Satu Rämö. Imen nyt itseeni kaikenlaista mahdollista tietoa ja inspiraatiota kirjojen kirjoittamisesta.

Ajatella, kohta on jo joulukuu! Ihanaa. Tänä viikonloppuna aion laittaa joulukoristeita esille kotiimme.

Ps. Kuvakollaasissa tunnelmia kirjamessuilta sekä uusi palmuni (olen viherkasviharrastaja) ja koiramme Daisy. Meille kaikille tekisi hyvää ottaa mallia Daisystä. Välillä vaan möllötellä paikallemme, elää hetkessä ja katsella ikkunasta ulos vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa maisemaa.

Bloggaa siitä, mihin koet inspiraatiota

Huomaan, että intohimoni on kallistunut nyt kirjaprojektiin. Olen lukenut kirjoja ja kuunnellut podcasteja, jotka liittyvät kirjojen kirjoittamiseen ja kirjojen kustantamiseen, ja lukenut kirjoja, joiden aihealueet liittyvät alkoholiongelmiin ja riippuvuuksiin.

Päivät menevät töissä, joten aikaa näille on pitänyt keksiä luonnollisesti muista ajankohdista. Olen kirjoittanut pienen pätkän kirjaani eteenpäin aamukahvin yhteydessä lähes joka aamu, kuunnellut podcasteja koiria ulkoiluttaessani, ja lukenut sekä työstänyt aihetta eteenpäin viikonloppuisin.

Tottakai koko muukin elämä pyörii ennallaan, joten tekeminen ei lopu kesken.

On kuitenkin selvää, että kenenkään aika ei riitä kaikkeen. Niinpä tämän blogin kirjoitustahti on hidastunut ja aihealueet siirtyneet ravitsemuksesta, liikunnasta, itsemyötätuntoisesta painonhallinnasta enemmänkin kirjoittamiseen, alkoholiin ja riippuvuuksiin.

Vuosien kokemuksella bloggaamisesta on todettava, että tämä on ainoa tie, jota mielestäni pystyy kulkemaan. Kirjoittaa blogiin siitä, mihin kokee sillä hetkellä inspiraatiota ja paloa. Ja tämän hetken tilanne on itselläni edellä kuvattu.

”Yritä sitkeästi tehdä sitä mitä todella haluat. En usko, että rakkaus ja inspiraatio voivat viedä sinua harhaan.”
-Ella Fitzgerald-

Elämä on arvaamatonta, kannattaa unelmoida

”Elämää voi katsoa kahdella tavalla: uskoa, että ihmeitä ei tapahdu tai uskoa, että kaikki asiat ovat ihmeitä”

-Albert Einstein-

Itse uskon, että ihmeitä tapahtuu ja asioita joista haaveilee ja unelmoi tapahtuu myös. Sain tänään puhelun, joka antoi taas uskoa tähän :).

<3

Tämä yllä oleva ihana teksti on 9 vuoden takaa Facebookistani. Olin saanut tuolloin puhelun ja uuden työtarjouksen, joka oleellisesti muutti urani suunnan järjestöpuolelle, rakkaaseen riippuvuustyöhön.

Kannattaa siis unelmoida.

Tälläkin hetkellä itselläni on haaveita, joita tavoittelen ja joiden eteen teen töitä. Nähtäväksi jää, että mitkä kaikki niistä realisoituvat.

Eeva Kilven sanoin: ”Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää.”