Ehkäisevän päihdetyön viikon kunniaksi nostin viime viikolla Instagram-tililläni @bjorkqvistsuvi esille alkoholiongelmien puheeksiottoa ja varhaista tunnistamista, omien nuoruusmuistojen kera.
Olen kuvassa 18-vuotiaana (eli 30 vuotta sitten, joka selittää kuvan laatua). Hoidin arkena opiskelut ym kunnialla, mutta opiskelijabileisiin ja viikonloppuihin sisältyi humalahakuista juomista. Runsaasta alkoholin käytöstä seurasi erilaisia haittoja.
OMIA KOKEMUKSIANI NUORUUDEN PUHEEKSIOTOISTA JA VARHAISESTA TUNNISTAMISESTA:
Nuoruudestani muistan onnistuneita ja epäonnistuneita tunnistamisia. Kun menin humalassa jalan loukattuani lääkärille, alkoholista ei puhuttu mitään. Tässä olisi ollut hyvä hetki alkoholinkäytöstä keskustelulle.
Toisen kerran, mennessäni rytmihäiriötuntemusten vuoksi (eri) lääkärille, hän puolestaan tunnisti syyn alkoholista johtuvaksi ja kehotti lopettamaan ”tässä on tyttö kuule alkoholismin ensioireet”. Avun ja tuen piiriin ohjaus jäi kuitenkin puuttumaan kokonaan ja homma jäi siihen. Tunnistamisesta plussaa, mutta jatkoihin olisi pitänyt panostaa. (Onneksi sain myöhemmin raitistua vertaistuen avulla).
Sote-palveluissa erilaiset oireet onkin tärkeä tunnistamisen keino! Kuten vaikkapa tapaturmat ja rytmihäiriöt.
Valtaosalla alkoholiongelma ei näy ulospäin, vaan sote-alan ammattilaisten pitää osata muilla keinoilla tunnistaa ja puheeksiottaa asia. Näitä ovat muun muassa avoimet kysymykset, keskustelu ja Audit-testi.